Minulla on salainen paikka. Paikka on järven rannassa, se kutsuu minua usein luokseen. Istahdan kivelle ja annan ajatusteni lähteä lentoon. Kuinka helppoa se onkaan raikkaassa ulkoilmassa. Tuuli saa hetkessä järven pinnan väreilemään.
Sateen jälkeen ilma on raikas ja tuoksuja täynnä. Linnut esittävät parhaimman konsertin mitä ikinä olen kuullut. Peipposen heleään sävelkulkuun yhtyy mustarastaan huilu. Kyyhkysillä on aivan oma soundi. Seuraan katseellani lokin taitavaa kalastamista, ensin se liitää siipiään räpäyttämättä, kunnes pysähtyy paikalleen ja laskeutuu lähelle veden pintaa. Miten se pystyykin olemaan noin paikallaan? Hetken kuluttua se syöksähtää veteen ja pian se ampaisee taivaalle saalis suussaan.
Olen istunut jo niin kauan kivellä, että alan sulautua maisemaan. Juuri kun olen aikeissa lähteä, huomaan saavani vieraan. Istun liikkumattomana ja ihme tapahtuu, vieraani ei huomaa minua.
Havahdun hetken kuluttua, kun kirjosieppo lähettää varoitushuutoja kumppanilleen. Se haluaa päästä pesälleen. Koivun oksalla on linnunpönttö ja sieppo on varannut sen itselleen. Laulusta päätellen lintu kokee minut uhaksi.
Luonto on tehnyt sen taas, hoitanut minua. Kevyin askelin kuljen mökkiä kohti. Vilkaisen taivaalle. Tummat pilvet kerääntyvät yhteen, kohta tulee sade, se tuoksuu jo ilmassa.
Kuulen kun sadevesi kohisee pitkin järven pintaai. Saan nopeasti jalat alleni. Katselen sadetta mökin ikkunasta. Pian se on ohi. Sitten linnut taas laulavat minulle. Ja ilma tuoksuu raikkaalta, kuten aina sateen jälkeen.
Kommentit