Kuljen ajatusteni polkua.

Huomenna olisi sisareni syntymäpäivä, niin jos hän olisi saanut elää.

Milloin kysymykseni vähitellen loppuivat? Milloin surun tummassa vedessä soutaminen hiljeni? Nyt on jäljellä muistot.  Hän sanoi minua Lampuksi, ainoaksi valokseen elämässä. Vaikka hän se minun Lamppuni oli, sisareni, kuuntelijani, ystäväni.

 

 

Hän ei jaksanut elää.

 

"Ehkä me olemme linnut säädetyt lentämään aikansa ja väsymään pois. Ehkä niiden , joiden siivissä ei ollut kantovoimaa, oli haettava seinää, johon voi törmätä ja pudota. Syyttää ei voi lintua, ei seinää, vaikeinta on suostuminen."