se tapa talon hävittää. Täällä ilmoittautuu yksi talon-hävittäjä-torkku. Herännyt olen, mutta en vielä ole hereillä. Sananlaskuilla kasvatettuna tulin tietoiseksi monista 'kunnon ihmisen' määreistä. Yksi niistä oli varhain aamulla herääminen. Tietysti olisin halunnut olla aamuvirkku, herätä kilpaa auringon kanssa ja tehdä sen tuhannet askareet, mutta, mutta..Olen ollut aina huono nukahtamaan. Voisin kirjoittaa jopa kirjan lukemattomista tempuista, mitä olen uneen pääsyn helpottamiseksi tehnyt. Tähän ikääni minun on vain hyväksyttävä huonounisuuteni aiheuttamat rajoitukset. Onneksi en ole enää työelämässä. Joskus ajattelen vuorotyön sekoittaneen unirytmini, mutta parasta kai ajatella, että olen siten rakennettu, huonouniseksi.

Olen kompensoinut aamuhitauttani tuikkimalla iltaisin kuin tähti ja vähän myöhemmin samaistun yöpöllöön. Pöllön ominaisuuksia olen löytänyt itsestäni paljon, varsinkin iltayön tuntien vireys on huomattavaa, suunnittelen silloin mahdottomia ja kuljen ikkunasta ikkunaan ja silmät pyöreinä seuraten öistä nukkuvaa tienoota. Ajatuksissani saan niin paljon valmiiksi, että seuraavana päivänä olen suunnittelemisesta väsynyt.

Yökuvitelmieni harhaa on, että saan nopeasti seuraavana päivänä valkoiset viinimarjat poimituksi. Käden käänteessä huitaisen Mehu-Maijan levylle ja alan mehustamisen. Sekoitan vähän puutarhamansikkaa joukkoon, vain aavistuksen, että mehun juoja kokee suussaan mielihyvän ailahduksen. Ja pullottaminen käy minulta kuin tanssi, leikiten..

Harhailen yöllä lähimetsän mustikkapaikoissa. Minulla on mukanani pakasterasiat joihin poimin nopeasti ja tehokkaasti mustikoita, jotka tietysti perkaan ennen rasiaan laittamista.

Karviaismarjapensaan juurella suunnittelen uutta huikean makoisaa torttureseptiä ja pistelen muutaman marjan suuhuni.

Edellisestä postauksesta oppineena puhelen lämpimästi kukkivalle Irkulle! Kukka on saanut antajansa nimen. Kukan luonteessa on paljon Irkkua. Se loistaa valoaan minulle säästelemättä. Se kuuntelee herkeämättä juttujani ja antaa oivallisia ratkaisumalleja elämäni kriiseissä. Se on ihana!

Lopuksi harhailen puuvillapellolleni. Sato olisi pitänyt korjata ajat sitten. MUTTA mistä sadosta on kysymys. Tässä teille pähkinä purtavaksi?

Hyvää keskiviikkopäivää teille rakkaat ystävät!