Mikään ei tunnu olevan niin ailahteleva kuin kirjoittajan mieli. Jonkin aikaa sitten vuodattelin tavaran kerääntymisilmiötä nurkissani, mietin miten pääsisin eroon  lukemattomista vanhoista vaatteistani ja ylipäänsä siitä krääsän määrästä. Olin tehnyt erilaisia suunnitelmia, osa kirpparille ja kiertoon, osa kylmästi roskikseen j.n.e

Lyhyt visiitti ystävän luona käänsi strategian uusiksi. Nanson tehtaanmyymälässä oli 70 prosentin ale, saattoiko sellaisen kyltin ohi ajaa? Ei saattanut. Onnellinen kahden uuden puseron ja housujen omistaja puristi vaatteita kainalossaan. Voiko tämä olla totta, lisää mustia vaatteita edellisten mustien joukkoon. Eikä tässä vielä kaikki, tämän jälkeen alkoi kirpparikierros. Päivässä ehtii paljon jos sukkelasti liikkuu.

Kurun , Ruoveden ja Oriveden maisemaa katsoo mielellään. Aaltoilevaa ja kumpuilevaa. Mäkeä ja ahdetta. Kukkivia päivänkakkaroita, lupiineja ja rypsipeltoja. Mieli virkistyi.

Kotona illalla kaikki sitten konkretisoitui.

Osaatteko arvata millaisen kirpparin löysimme?

Osaatteko kertoa minulle syyn miksi ostin tämän laukun?  Että se niistä hyvistä päätöksistä! Paleekohan minulla pää jalkojen lisäksi?

Onneksi pionit kukkivat ja levittävät hienoa tuoksua koko pihapiiriin.