Mahtaisiko jouluksi tulla lunta? Pieni tyttö istuu ikkunassa ja katsoo kaihoten taivaalle. Jouluun kuuluu lumi ja pakkanen ja tähdet kirkkaana taivaan katossa vilkuttamassa, näine ajatuksineen tyttö kipuaa vuoteeseen nukkumaan. Ehkäpä jo huomenna sataa lunta? Tytön silmät sulkeutuvat ja mieli avautuu unen tulla.
 
Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi pehmein kätösin?
Hän koskee ruutua sormillaan
ja hiutale sulaa lennostaan,
ja pimeä ruutu valkenee
ja tähti suurena säteilee
 
 

 
 
Uni kietoo lapsen lumiseen maailmaan. Unessa hän liikkuu kevyesti leijumalla. Kaukaa kuuluva musiikki saa hänet kiirehtimään sitä kohti. Kohta hän näkee lumiurut ja kuulee, miten ne helisevät, ne soivat kauneinta joulumusiikkia ja tyttö tanssii kevyesti musiikin tahdissa. Punaiset posket hohtavat keskellä valkoista hankea.
 
Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi poskin punaisin?
Hän on omenan lihaa kokonaan,
hän on joulun tuoksua tulvillaan,
hän on torttu ja luumu ja runsaus,
hän on herkullisin aistimus.
 
 
Ympärillään tuhannet välkkyvät lumihiutaleet ja taivaan säihkyvät tähdet tyttö painaa päänsä ja sopottaa unisilla huulillaan toivomuksen, terveisiä äidille, isälle ja siskoille sinne kauas taa tähtitarhain, ja tyttö näkee miten tähdet vilkuttavat takaisin. Hän lähtee juoksemaan ja onnen tunne kasvaa hänen rinnassaan.....
 
 
Kuka tuntee joulun paremmin
kuin lapsi silmin hohtavin?
Hän on kynttilän liekki lämpöinen,
hän säihky ja kimmel hankien.
On piippalakkeja silmissään
ja tähden hymy ja riemu jään.

 
Aamulla herättyään lapsi kietaisee unet pois silmistään ja rientää ikkunaan, lunta, siellä on satanut lunta ja tyttö nauraa ääni helisten...
 
Kuka tuntisi joulun paremmin
kuin lapsi ääni helkkyvin?
Hän on soittorasian sulokkuus,
hän on kirkonkellojen totisuus,
hän on nauru ja salainen supatus
ja kirkas tiukujen kilahdus.

Lainaukset Anja Samooja/ Sydänjuuret 1949