Aurinko, tuo iloinen veitikka näyttäytyi eilen. Kyllä se jaksoikin hymyillä koko naamallaan. Ensimmäinen yritys kiinnittää huomioni oli säteen valonpilkahdus pesemättömän ikkunalasin läpi. Seuraavaksi se tarttui pölyhaituvaan, leikitellen sillä aikansa se putosi nenälleni. Aivastaen nousin makuulta ylös ja kävelin ulos ihastelemaan kauan kadoksissa ollutta aurinkoa.

Kylläpä se paistoikin kirkkaasti. Piti oikein siristellä silmiään paremmin nähdäkseen. Auringon säteet juoksivat pitkin hangen pintaa, kuin leikitellen ne kurkkivat  kuusiaidan takaa. Hevoskastanjan läpi paistaessaan aurinko teki lumeen hienoja kuvioita..
 
 
Hain kameran ja jalustan jonka vihdoinkin olen toimertunut ostamaan.
 
 
Ihmeellistä, miten uskomattoman paljon energiaa aurinkosta saa. Tunsin itseni virkeämmäksi, kuin pitkään aikaan. Oi ihana aurinko! Valokuvasaaliineni hiippailin sisään, hihkaisin sille vielä mennessäni;Paista päivä vielä huomennakin Kaanonin iloksi!
 

Tänään on harmaa pilvipeitto piilottanut auringon, siitä huolimatta, tai ehkä juuri siksi: Oikein hyvää viikonvaihdetta!