Aamulla tarkistin lainehtiiko ohrapeltoni, lupaavalta näyttää. Tänä vuonna rairuohon korvaa ohra. Kolmessa päivässä siemenet itivät ja nyt näyttää jo sangen lupaavalta. Vihreän värin lumoissa unohdan räntäsateen ja likaiseksi värjäytyneen lumen.

Neulahuovutus jatkuisi täyttä päätä, ellen olisi innoissani katkaissut neulan kärkeä. Pieni vihreä kana on onneksi valmis ja komea kukkokin melkein.

Ehk' ei ihan maatiaisrotua, mutta odotan innolla koska tipunen alkaa munimaan.

Tässä nyt se lupaamani kuva krakleerauskokeilusta. Oikeastaan tämä tekniikka on tehdä uudesta vanhan näköistä. Valokuviin käytettävät aineet (kolme eri putelia) olivat hintavia ja niinpä minua hieman harmittikin työn epäonnistuminen. Krakleerauksessani käytin vanhoista valokuvista skannattuja ja printattuja kuvia. En malttanut käyttää alkuperäisiä kuvia ja ehkä toimin siinä oikein, koska olisin pilannut kuvat. Silti aion kokeilla vielä uudelleen tätä tekniikkaa. Kotona, kaikessa rauhassa, koska jokainen työvaihe kuivumisineen, otti paljon aikaa.

Harakka ja Kiirepakolainen ilahduttivat minua ja monia muita viime viikolla. Iso kiitos molemmille! Vierailen miltei päivittäin blogeissanne ja minulla on elämän eväitä sieltä palatessani. Kiitos teille, hyvän mielen tuojat!

Mieli virkistyy vihreästä. Pelargonini on hyvin talvettuneet ja niiden pienet pyöreät lehdet ovat merkkinä uuden kasvun ihmeestä. Sitä jaksan aina ihmetellä. Kevättä ja uuden alun mahdollisuutta!

Tänään tikkutiistaina. Pääsiäistä kohti.