Lammi on aikoinaan ollut suuri vesialue. Nyt se on ruohottunut ja ehkä juuri siksi, se on lintujen suosimaa pesintäaluetta. Linnut pysähtyvät muuttomatkallaan lammelle, siinä ne  lepuuttavat  matkasta väsyneitä siipiään ja ruokailevat.

Vuosia sitten saavuin sattumoisin sinne lintujen muuttoruuhkan aikaan. Jo kaukaa kuulunut keväinen soidin, veti meitä vastustamattomasti puoleensa. Kiipesimme lammen rannalla olevalle kalliolle, emmekä olleet uskoa silmiämme. Satoja erilaisia lintuja täytti lammen äänineen. Yhtäaikaa hoksasimme, kamera, meidän pitää äkkiä hakea se. Kamera oli kahden kilometrin päässä ja kuvat jotka silloin linnuista näpseimme, saa meidät vieläkin nauramaan silmät vesissä. Digikuvista ei silloin ollut tietoakaan ja nämä säilyneet mustavalkokuvat eivät totisesti tehneet oikeutta silmiemme edessä silloin olevalle näylle.

Joka kevät teemme toiverikkaana lintujentähystysmatkan uudelleen. Vesi on noussut läheiselle pellolle, ainoastaan vähän korkeammalla oleva tien osuus, on vedestä vapaa. Jutustelimme erilaisista asioista auringon alla. Äkkiä edessäni, noin kahden metrin päässä se seisoo, ruskea isohko eläin, katsomme toisiamme silmästä silmään ja ehdin sanoa ystävälleni katso, mikä tuo on? Viisi sekuntia ja sitten kuuluu aikamoinen läiskähdys kun majava hyppää veteen ja läiskäsee lättänällä hännällään ison vesipärskeen ilmaan. En ole oikeasti tajunnut kuinka iso eläin majava on. No, enpä ole koskaan aiemmin majavaa lähietäisyydeltä nähnyt. Kyllä me pelästyimme molemmat, mutta vain toinen meista sukeltaa veteen.

Kipuamme lammen rannalla olevalle kalliolle. Haemme kiven kolosta suojaisan paikan. Suljen silmäni ja minulle tulee tunne, tässä on kaikki. Tuuli puhaltaa veden pintaan pieniä aaltoja ja näyttää ihan siltä kuin vesi virtaisi väärään suuntaan.

Emme me ole lammella yksin, mutta tänäänkään kamerani ei tavoita kuin epämääräisiä mustia möykkyjä vedessä. Ruskosuohaukka liitelee korkealla päämme yllä. Lintukuvaajan pesti on haastava ja taidoilleni ylimitoitettu. Kaiken tämän näkeminen tekee minut onnelliseksi, sillä koen eläväni tässä ja nyt. Luonnossa. Majavan asuinsijoilla.

 

Kotiin palatessa bongaan joutsenen. Häiriintymättä se tutkii peltoa, löytyisikö sieltä syötävää.

Illalla taivas liekehtii. Epätodelliset värit hehkuvat kuin leikkien taivaanrannalla, kunnes aurinko viimein katoaa mailleen jättäen taivaan kaareen turkoosinsinisen juovan.

 

Sininen on taivas sinisyyttä heijastaen.