Vai onkohan meillä mennyt ulkolämpömittari rikki? Plus viittä astetta se näyttää, vaikka sitä miten päin tiirailisi. Ja jos uskoni ei riitä mittarin lukemaan, niin ainakin sen pitäisi uskoa tähän:

Kylmänkukka on monena päivänä miettinyt, tullako vai ei tulla, joten se on jäänyt vastasyntyneen viluisena tutkailemaan maailman menoa. Nostanut karvansa pörrölleen ja vuodattanut kyyneleitä kylmyyden tähden.

Arovuokko on pettämätön. Kylmyyttä pelkäämättä ja nimelleen uskollisena se puskee itsensä esiin laattojen raosta. Sille olisi tarjolla kukkapenkkikin puolen metrin päässä. Jostakin syystä se ei ole kelpuuttanut sitä asuinpaikakseen. Tohtisinko vuokkoa siitä asiasta moittia? Tuskinpa.

Kylmänä päivänä iloitsen jokaisesta pikkuruisestakin kevään merkistä. Esimerkiksi kukkakepin virkoamisesta uuteen elämään, toivottavasti kärhökin siinä vieressä antaa elon merkkejä itsestään.

Onnenpensaan luulin jo saaneen tarpeeksi talven kylmyydestä. Sen oksat näyttivät kuivilta, ja hetken jo harkitsin pensaan radikaalia leikkausta, mutta aivan kiven vieressä vilkkui keltaista. Se kukki.

Ja kun varpunenkin, mitä ilmeisemmin, suunnittelee pesänsä tuunausta, minun on pakko uskoa, kyllä se tästä vielä lämpenee!

Ensin kuitenkin lämmittelen kylmänkohmeiset käteni ja juon kupin kahvia. Hyvää maanantaita!