Keltainen väri vilkkuu kellastuneen ruohon seassa. Ehdin pyöräillä jo ohi kunnes aivoni antaa käskyn jaloilleni;pysähdy. Palaan takaisin. Kanttarellipaikan löytyminen metsätien varrelta on aina iso ilo. Onneksi pyörässä on kori johon voin kerätä löytyneet sienet.

Keltainen monivuotinen ja uskollinen kukkija saa minut aina hyvälle tuulelle. Olenkin nimittänyt kukan pikku-aurinkokseni. Illalla kun auringon viime säteet valaisevat keltaisen kukan, se hehkuu ja loistaa. Kukka kertoo minulle ilosta. Se kukkii minulle. Se valaisee polkuni. Keltainen pikku-aurinkoni.

Samettikukan istutin ensi kertaa kasvihuoneeseen tomaattien seuralaiseksi, kun luin sen torjuvan kirvoja. Sittemmin huomasin sen olevan ahkera kukkija. Siitä ei usein tarvi nyppiä kuivia kukkia, sillä kukkavaihe kestää uskomattoman kauan. Se on kaunis. Ja se houkuttaa perhosia. Tänään löysin sen kukasta upean kaunottaren. Tunnetteko te kuka perhonen tuli meille tänään kylään?

 Kesä on kuljettanut minua mukanaan aikamoisella vauhdilla. Aika kuluu nopeasti, viikot ja kuukaudet vilahtavat ohi. Nopeasti näyttää kuluvan myös auringonkukkien kesä. Ne ovat kasvaneet jättivauhtia ja pisimmät niistä ovat jo puolitoistametrisiä. Ne toimivat myös perhoshoukuttimina. Auringonkukan kasvun eri vaiheita on ilo seurata. Lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja neljäs ikä, vai mitä mieltä olette?

Porraspuu mökille valmistui mennä viikolla, siitä olen ollut erityisen iloinen. Siihen on mukava istahtaa kahvikuppi kädessä seuraamaan sudenkorentojen pörräystä, sillä niilläkin on ilo elossa meneillään

Ja kun inspis iskee, istahdan portaille piirtelemään..Mielikuvissani jo ensi kesä ja uimapukukausi.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogini vierailijoille!