Pitkänä ja suorana nauhana se aukeaa silmieni eteen. Maantie. Se halkoo aakeaa ja laakeaa maisemaa, mutta joskus mäki maisemassa yllättää ja onnistun nappaamaan liikkuvasta autosta tyydyttävän otoksen. Silloin tie laskeutuu nauhamaisena alas, noustaakseen jälleen horisontin rajalle. Tie.

Olen säätänyt kameran näppäilykuntoon ja odotus alkaa. Kuin hanskat sormiin, istuvat ladot suomalaiseen maisemaan. Ensimmäiset  tosin ehtivät vilahtaa ohi, hups vaan. Seuraavien latojen kohdalla päätän toimia nopeammin.

Yksi lato.

Kolme latoa.
Autonkuljettaja toteaa lakonisesti vieressäni: Etkös aikoinaan saanut ladoista tarpeeksesi, kun sulloit heiniä niihin. Se oli silloin se, vastaan. Nyt näen harmaissa ladoissa ajan patinaa, kauneutta ja ripauksen romantiikkaakin. Nyt näen Nelimarkan taiteen uudessa valossa, sillä katson latoja ulkoa päin.
 
 
Neljä latoa ja sähköpylväs.
Uskotteko kun sanon, että liikkuvasta autosta on tosi hankala valokuvata?
 
 
Kaikki romantiikka katoaa näiden valkoisten muovisten heinämunien myötä. Kone kaataa heinän, käärii sen rullalle  ja pyöräyttää lopuksi pullan muoviseen kääreeseen. Pois on jäänyt heinän seivästäminen, heinän ajaminen suuleihin ja latoihin. Katsoessani ohi vilahtavaa maisemaa olen ajatuksissani vaeltanut jälleen lapsuuden aikaan. Muistan niittokoneen äänen. Muistan kun isä maiskautti suutaan hevoselle merkiksi: laitappa polle haravakoneeseen vauhtia. Muistan kahvit joita juotiin ladossa, varjossa auringon polttavalta paahteelta. Muistan.. Uneksin..
 
 

Matkaa on taitettu yli neljäsataa kilometriä. Kun "Pekka"-patsaan silhuetti vilahtaa näkökenttääni, tiedän olevani pian perillä. Isosyssin halauksessa on kodin tuntu. Lämpö ja läheisyys. Rakkaus.

Ja silloin se alkaa...muistatko...muistan...

Matkamme jatkui yhdessä meren rannalle. Kalliot toistivat laulun sanoja: Muistatko silloin kun nuorina ennen...?

Kyllä se siellä on, meri välkkyvänä ja kimaltelevana ja vaikka se ei kuvassa näkyisikään, niin muistoissani se kimaltelee hohtaen kullalle ja hopealle. Kuten yhteiset muistotkin.

Kiitos!