Keväänseuraamiskuva mökkimaisemassa lepää edelleen talveen pukeutuneena. Kuvanottopaikka on varjossa, mutta aurinko kiertyy iltapäivisin yhä korkeammalle lähettäen säteitään  puiden oksien lomasta rantaan. Mittari näyttää -1 astetta pakkasta . Koivut huojuttelevat riippaoksiaan tuulen voimasta. Äänikuva kertoisi tästä näkymästä enemmän. Se kertoisi kevään äänistä johon itseoikeutetusti kuuluu tikan rytmikäs nakutus kelopuun runkoon. Räystäsvesien lauluun on liittynyt lumen sulamisesta kertovat äänet. Auringon paisteessa hanget risahtelevat sulaessaan.

Tuulahdus keväästä on tällä viikolla ollut totta. Näen sen. Kuulen sen. Tuulessa. Pilvissä. Lämpöasteissa. 

Taivaalle muodostui pitkiä tuulipilvijonoja. Tuuli puhalsi pumpulipilvet hienoiksi muodostelmiksi taivaan kanteen.

Pehmoiset pajunkissat kurkottuvat valoa kohti. Minäkin kurkotan. Kun silitän pajukissan pehmeää nukkaa, tunnen kevään lämpöisen ailahduksen rinnassani.

Talitiainen aloittelee kevätkonserttiaan. Välillä se käy jo kuikuilemassa lintupöntön aukosta sisään. Mitä ihmettä, pönttö on vielä puhdistamatta edellisen pesimisen jäljiltä.

Haluan käydä tutulla koskella. Katsoa vielä kerran marenki-hattara-palloja, ennen kuin kevään lämpö sulattaa lumen ja jään kivien pinnalta. Vastarannan puut kuvastuvat virtaan, ne väreilevät ja liikkuvat auringon paisteen osuessa niihin ja siten myös puiden heijastuksiin vedessä. Kaipaan nähdä tuttua koskikaraa maisemassa.

Seuraavassa hetkessä koskikara lentää paikalle. Ihan kuin se olisi kuullut ikäväni äänen. Hetken lintu peilaa itseään veden kalvossa, niiailee muutaman kerran ja sukeltaa veden alle vastavirtaan. Luin Luonto-lehdestä että koskikara on nähty Alaskassa, jopa yli 50 asteen pakkasessa on lintu bongattu.

Kevätkampatyttö on keväänodotusfiiliksissään värjännyt hiuksensa vihreiksi.

Lisää kevätkampakuvia täällä.