Olen 'ripustanut' saunan ikkunaan uudet verhot. Päätin suosia kotimaista laatua. Näissä verhoissa on yksi ominaisuus yli muiden, kesän kuluessa verhot muuttavat väriä. Väri muuttuu tummemman vihreäksi ja syksyä kohti mentäessä keltaiseksi. Marraskuulla suosin tummia graafisia linjoja ja talvella rakastan valkoisia utuisia kuoseja. Hyvät blogiystävät tässä uudet verhoni, olen antanut niille nimen: Neljä vuodenaikaa
 
 
Tiesitkö, että mustikka kukkii jo? Pudottauduin maahan asti tätä ihmettä katselemaan. Kunpa hallatar pysyisi suoniityillä liehumassa ja jättäisi kukkivat mustikat rauhaan. Toivoa aina sopii.
 
 
Koivun lehdet kasvavat silmissä. Ja niiden tuoksu huumaa sateen jälkeen. Kohta sidotaan ensimmäinen vihta ja noustaan saunan löylyihin. Lapsoset ketterät kotihaasta koivusta oksat taittain..
 
 
Elin minäkin kerran intensiivisen puutarhatonttuvaiheen. Lapseni kohottelivat hämmästyneesti kulmiaan heikkouteni kiihkeimmässä vaiheessa. Sitten innostus laimeni ja tontut jäivät syksyllä lumen alle. Keväällä ne olivat lohkeilleita värinsä kadottaneita albiino-tonttuja. Korjasin ne pois ja ajattelin, yksi tonttu per huusholli saa riittää. Nyt ihastukseni kohteet ovat aitoja. Värikylläisiä ja kesyttämättömiä.
 
 
Kevätkalastus elää kiihkeintä sesonkiaan. Katiskojen laskemisessa ja kokemisessa on oma viehätyksensä. Oletteko koskaan nähneet ahvenympyrää? Se on etäisesti sukua ruoka-aineympyrälle. Se saa veden nousemaan kielelle.
 
 
Ja lopuksi sananen kuvittelijan uusavuttomuudesta.
Puhelinliittymäpoika soittaa:
-  Oletteko ollut tyytyväinen liittymäänne, ja sen etuihin?
-  Mitkähän ne edut ovat olleet, kyselen kiinnostuneena?
-  Operaattoripoika yskähtää ja alkaa puhua operaattorien kapulakieltä, josta ei ota selvää eno Eenokkikaan.
-  Minulla on tässä vähäsen huono hetki enkä voi nyt puhua, vastaan.
-  Entä huomenna, poika jatkaa?
-  Ei huomennakaan.
-  No, soitan ensi viikolla.
Ehkä minä saan ennen puhelinsoittoa tukiopetusta, parantuakseni minua vaivaavasta puhutun tekstin ymmärtämisestä koskien keskustelujani erilaisten liittymätarjousten viidakoissa.

 

.Blogeja kierrellessäni saan joskus monisanaisuuden puuskan ja aivo iskee ns. tulta. Kirjoitan pitkät tekstit ja olen ylen onnellinen, kun huomaan kommentin vaikuttavan edes etäisesti järkevältä. Kun painan kommentoi nappulaa, viestini katoaa kuin p.... Saharaan. Tai, minun silmiini osuu sana error. Tähänkin vaivaan otan mieluusti tukiopetusta. Tuo alla oleva laatikko on sitä varten.

 

Toivon viikkoonne kevyitä päiviä, yhtä kevyitä kuin perhosen siiven leyhähdys poskellanne