Aatto juhlista jaloin.

Koti on pesty ja puunattu. Räsymatoista leviää pirttiin mäntysuovan tuoksu. Ikkunoihin ripustetut vastasilitetyt verhot huojuvat tuulen osuessa niihin. Auringonpaiste lämmittää jalkojani ja katselen miten valo tekee lattialle ikkunan muotoisen kuvion. On keskikesän juhla, juhannus.

 

Odottavan aika on pitkä

Istun ulkoportaalla. Se on laakea iso kivi. Koivut on kiinnitetty kuistin oven pieliin. Kävellen sisään ja ulos, sillä haluan tuntea kasvoillani miten koivun oksat pyyhkäisevät niitä. Koivusta tarttuu minuun juhlava tuoksu. Samanlainen tuoksu, mutta kuitenkin erilainen lähtee vihdasta jonka isä on sitonut valmiiksi saunaa varten.

 

Syödessä nälkä kasvaa

Äiti valmistaa viiliä. Lämpimän maidon joukkoon äiti sekoittaa "viilinsiementä." Seuraan tarkasti miten hän kaataa maidon pieniin kulhoihin ja laittaa ne valmistumaan kuistin penkille. Levittää vielä pyyheliinan kuppien päälle. Minun on vaikea käsittää miten viili valmistuu ja kuitenkin, suurempaa herkkua kun äidin tekemä viili en sillä hetkellä tiedä. Maistelen jo suussani sen kermaista makua ja sokerin jota ripottelen aina viilin pinnalle.

Vesi vanhin voitehista

Pihamaalla on vinttikaivo. Monet monituiset kerrat äiti ja isä on varoittanut minua kurkkimasta kaivoon, mutta saunavettä kannettaessa saan luvan maata vatsallani kaivon kannella ja katsoa sinne. Yritän kurkkia millainen se näkki on joka vie mukaansa uteliaan pikkulapsen. Näin  minua on lukemattomat kerrat varoitettu. En näe näkkiä, mutta veden kuvajainen kaivon pohjalla on kiehtova katseltava.

 Jos haluat olla onnellinen ryhdy puutarhuriksi

Kerään ison kimpun kukkia. Päivänkakkaroita, kissankelloja, ketoneilikoita, ojakellukoita, siankärsämöitä, ties mitä kukkia kimpussa onkaan. Pöydälle on levitetty pellavainen kaitaliina johon on kirjottu punaisella langalla kuvioita. Kukkamaljakon pinnan lasiin on uurrettu koukeroita, sormeani siirtäen seuraan koukeron kiertoa pitkin kukkamaljakon pintaa.

Ja haaveet ne käy yhä haikeammaks..Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa..

Käärin mielessäni lapsuuden muistot vaaleanpunaiseen silkkipaperiin, sitaisen ne kiinni muistojen kultaisella nauhalla ja piilotan vuodeksi yläkaappiin. Olen pakkaamassa reppuani, sillä vetäydyn hetkeksi luonnon rauhaan kuuntelemaan kultaista käkeä. Laulamaan kilpaa peipposten kanssa. Soittamaan viulua heinasirkkojen bändissä. Soutelemaan pikin järven pintaa, tuulan tei. Ja kalastamaan, jos sää on suosiollinen. Tapaamisiin..

Oikein hyvää ja rauhallista juhannusta kaikille blogini vierailijoille toivoo Kaanon kuvittelija.