Tänään ilmassa tuntuu syksyinen tuoksu. Jäin katselemaan askelteni jälkiä kasteiselle nurmelle. Mieleeni tulvi vanhaa musiikkia;" Niin kauan minä trampaan tämän kylän raittia, kun kenkäni pohjat kestää.." Taitaa kengän pohjat kestää kauemmin kuin jalat? Tiedä häntä, mutta suunnitelmissa on vielä polkupyörämatka mökille pitemmän kaavan mukaan. Viime kertaisesta pyöräilystä jäi niin kesäiset fiilikset. Ja perille pääsy tuntuu aina itsen voittamiselta.

Jotenkin olen taas onnistunut unohtamaan mitä viihtyminen hyvän ruuan parissa tekee kropalleni. Vältän vaa'alle nousemista, mutta arvaan kyllä sen nousujohteiset lukemat kiristävistä vyötäröistä. "Söis silmä, vetäis vatsa, vaan ei kestä hennot sääret", sanontakaan ei pidä kohdallani paikkaansa. Sääret ovat tukevaa tekoa, luut ovat hauraampia. Siis pyöräilemään on lähdettävä. Ties vaikka matkan päässä pääsisi saunan löylyihin?

Sauna on ehdottomasti kuvittelijan terapiapaikka. Lämpö hyväilee ja rentouttaa. Pesu tuntuu ulottuvan pään sisään asti. Ihmekös vanhenpani sanoivat saunan olevan pyhä paikka, paikka missä ei saanut metelöidä.

Saunan jälkeen istahdan omenapuun alla olevaan keinuun funtsimaan maailman menoa. Penni ajatuksistani. Ajattelen,  miten kaunis maailma onkaan. Kun ympäriltä puuttuvat häiritsevät äänet annan ajatusteni harhailla omia polkujaan. Ajatuspolut mutkittelevat omille teilleen, äkkiä ohitseni lehahtaa perhonen kiinnittäen huomioni syksyn kukkiviin.

Neitoperho kukassa ja

Amiraaliperhonen toisessa saa minuun vauhtia.Ukonhatussa pörräävä ampiainen on ahkerana työn touhussa. Ehkä minunkin pitäisi?

Vilkaisen vielä vara-aurinkoon ja vien kameran mökkiin. Kahvi ja sämpylät odottavat saunapolulle eksynyttä.

Ei maar, jospa pakkaisi tavaransa, hakisi pyöränsä ja lähtisi taipaleelle. Ilma näyttää kirkastuvan.