Heippa taas kaikille! Kuvittelija on palannut taipaleeltaan, riisunut repun ja purkanut kuvat tietokoneen muistiin. Flunssa, vähän ikävä tuliainen istuu sitkeästi olkapäällä, mutta se ei estä osallistumasta syyskampaan. Hevoskastanjan väritys on ennallaan. ainoastaan yhden pikkuruisen keltaisen lehden löysin puun rungosta. Siis vakiokohde näyttää tältä aamuauringon paisteessa.

Syyskuinen lauantai koristaa nurmikon kastepisaroin, lämpöä on 12 astetta. Ei tuule nyt, on tyyni nyt!

Puun piikkisiat alkavat värittyä ja putoilla. Vasemmalla pikkukuvassa näkyy se pikkuruinen keltainen lehti. Kastanjan pudotessa maahan piikkisika toisinaan halkeaa ja sisältä paljastuu kaunis ruskea hedelmä jota käytän jouluisissa ovikransseissa.

Eilen iltapäivällä kaunis sateenkaari väritti sinistä taivasta.

Matkani kohokohta oli ehdottomasti tämä kohtaaminen. Osaatteko arvata mikä teki kuvittelijan niin onnelliseksi?

Täällä on lisää kuvakertomuksia syksyisistä vakiokohteista.