Sade on pyyhkinyt viimeisetkin lumen rippeet maasta. Vuodenaikalaulu, No onkos tullut kesä nyt talven keskelle, sopii mainiosti kuvaamaan tätä päivää. Fiilistelen silti joulun tunnelmissa ja kuvaan pääsee luminen tunnelmapala.

Aina ei joulun valmistaminen ole yhtä helppoa, miltä naistenlehtien kuvat saavat sen näyttämään.. Kakku palaa, tai valuu uunin pohjalle, silloin pitää aloittaa alusta ja iloita siitä, että kotona asustaa makuri joka rakastaa kakun syömistä lusikalla suoraan vuoasta. Eilen oli kakkupäivä. Perinteinen Katriinakakku onnistui joten iloitsin siitä.

Olisi pitänyt pysyä kiinni perinteisissä, mutta.. Olen jostain syystä ihastunut perunajauhokakkuun. Löysin helpon tuntuisen reseptin ja niinpä potkaisin yleiskoneen käyntiin. Voitelin kakkuvuoan huolellisesti ja noudatin pilkuntarkasti ohjetta. Kakku näyttti uunissa todella hyvältä ensimmäiset 20 minuuttia. Mutta kakku päätti yllättää minut, se jatkoi iloisesti nousuaan ja pian se alkoi laidan yli. Yritin pelastaa mitä pelastettavissa on ja laitoin uunin pohjalle leivinpaperin. Sen päälle kertyi kakkuinen kasa  jonka hetken kuluttua käänsin ja otin uunista pois. Varsinainen kakku oli uunissa 50 minuuttia. Nostin sen pois ja noudatin edelleen kakun ohjetta, anna jäähtyä vuokassa.

Tämä turkishatun näköinen luomus irtosi kahdessa osassa. No, onhan vielä kuorrutus, ajattelin.  Epäonnistunut kuorrutus ei onnistunut peittämään kakun kohtaamia vastoinkäymisiä. Paras viimeiseksi; Kakku on todella hyvän makuinen. Piilotin oitis vaakan sängyn alle ja alan viettää aikas makoista joulunedusaikaa.