Kevät saapuu pitkin harppauksin. Päivittäin laajenevat päivet kiinnittävät katseeni ja taivaan kaarelta kuuluva joutsenten kalkatus vaikuttaa minuun sähköistävästi. Kevät herättää minussa uinuneen karhun talviuniltaan, ei niinkään toimeiaisuuteen, valitettavasti, vaan lähinnä luonnon tarkkailuun. Tomaatit kannoin tällä viikolla sisätiloihin pystyäkseni paremmin seuraamaan niiden kasvua ja veden tarvetta.



Ihan pieniä vauvatomaatteja ne ovat, mutta tavallani nekin kääntävät päänsä päivittäin valoa kohti, aivan kuin hoitajansakin. Paljon vähemmällä vaivalla ne ostamalla saisi, mutta kasvun seuraaminen on ollut toistaiseksi vielä niin kiehtovaa puuhaa.



Kansalaisopiston kevätnäyttely lähestyy kovaa vauhtia. Olen väkertänyt iltojeni ratoksi joulupallojen viereen  kevätpalloja  näyttelyyn ja kävi niin kuin minulla usein tuppaa käymään, en saa lopetettua neulomista, ennen kuin niska menee juntturaan.



Viimeisimmät mosaiikkityöni aion ripustaa seinälle. Mustavalkoinen on lempiväriyhdistelmäni, joka toivottavasti kertoo maustani, eikä luonteeni laadusta.



Jäällä on aivan mahtavat kelit nyt, kun lumi on kadonnut tuulen myötä pois jään pinnalta. Myötätuuleen ei tarvinnut paljon lykkiä, mutta vastainen tuuli lisäsi mukavasti kertoimia ja posket punoittivat helakasti kun kierros oli päättynyt.



Kuvattavaakin löytyi. Kuvan siniharmaa sävy komppaa mieleni maisemaa tänään.



Tänä talvena on saanut ihailla kauniita auringonlaskuja. Tämä kuva on napattu suolla ja jo aiemmin, mutta halusin päästää auringon valon myös tähän postaukseen. Ja samalla teidänkin päiväänne ilahduttamaan.




Aurinkoista viikonloppua ihmiset!