"Viherjäisel laattialla, Mis ei seinät hämmennä, Tähtiteltin korkeen alla käyskelen ja laulelen, Ja kaiku ympäri kiirii" Kyllähän minä ymmärsin millaista on kävellä viherjäisel laattialla, mis ei seinät hämmennä, sellaisella laattialla kävellessään, kävelee suoraan satuun. Kuuluu vain lehtien kahina jaloissa.

Ihana on täällä rauha

Ja mailma unholaan jääköön

Vielä pitävät puut kiinni lehdistään, tosin toiset puut heiluvat jo lehdettöminä.

Kun kerää ison tukun haavan lehtiä ja pujottelee ne rautalankaan niistä muodostuu aurinkoamppeli.

Humalan varsista saa punottua vaikka mitä. Tänään askertelusormeni syyhysivät ja lokakuisen auringon paisteessa väänsin kieli poskessa kranssin pohjia. Kannattaa käyttää tätä ilmaista ja taipuvaa askartelumateriaalia jos sitä on saatavilla.

Lainatut lauseet ovat Aleksis Kiven runosta Metsämiehen laulu. 

Aurinkoista sunnuntaita toivottelee Kaanon!