Sää on poutainen ja aurinkoinen lähes koko maassa, lupasi aamun säätiedoitus. Luoteistuuli pyyhkäisi mennessään pilvet taivaalta, se pyörähti ikkunani taakse ja kuiskutti korvaani, jos aiot tällä viikolla pilkille, tänään on hyvä päivä. Olen helposti innostuva plaatua ja sain kumppanini kalastajan vaistot heräämään. Ei aikaakaan, kun auton nokka suunnattiin kohti meren rantaa. Meidän lisäksemme siellä oli monia muita luoteistuulen lähettäminä. Säässä ei ollut moittimista.

Aurinko paistoi kirkkaana sinisellä taivaalla.Jään päällä oli noin kymmenen senttiä lunta. Tuuli puhalsi luoteesta. Onneksi olin pukenut lämpimästi päälleni. Kuljimme peräkkäin kuin Matti ja Liisa Rautatiessä, kohti tuulensuojaa. Muutama puu, kaisloja ja kiviä muodostivat pienen saarekkeen, sen edustalle parkkeerasimme. Kalastaja kairasi reikiä ja minä kokeilin vasemman käden kestävyyttä pilkkimielessä. Ei aikaakaan, kun ensimmäinen sintti nousi merestä.

 

Kun särjensinttejä oli kymmenkunta meren jäällä, eikä niiden joukossa ollut ensimmäistäkään ahventa, päätin ryhtyä valokuvaajaksi.

Olinhan päässyt luontokuvaajan paratiisiin. Ihailin ja kuvasin tuulen tekemää lumitaidetta. Kivi kukki vaaleanviheänä ja oranssina. Männyn runko paistatteli kilpaa auringon kanssa, sen säteiden osuessa puuhun. Meriheinä huojui tuulessa ja kaartuneet korret puhuivat minulle nöyrtymisen tärkeydestä. Kiveen oli mukava nojata selkää, tuuli suhisi puiden latvassa, suljin silmäni ja olin autuas.

Kun iltapäivällä palasimme rantaan, näytin lumessa olevia kelkkoja miehelleni sanoen, katso, tuossa olemme me. Kalasaalis oli laihahko, mutta toimme mukanamme raittiista ulkoilmasta punehtuneet posket. Lisäksi repussamme oli rauhaa, kauneutta, hiljaisuutta, ja varma tunne siitä, että tänne palaamme takaisin..

Terveisiä mereltä!