Hassua, huomaan potevani kollaasikaihoa. Aina maanantaisin virittäydyin uuden värin maailmaan. Inki hoiti toimeksiannon ja 'kokouskutsun' ja meitä innokkaita oli paljon mukana leikkimässä.

Sininen maailma. Rikkumaton rauha. Hiljaisuus tarttuu minuun. Vesi ei liiku. On kesä. "Sininen on järvi, sinisyyttä heijastaen..."

Kävelen sisään vihreään unelmaan. Kesä, juuri siinä vaiheessa jolloin vaalea viherrys muuttuu tummemmaksi. Aurinko leikkii maisemassa. Puut ovat kuin satumetsän puita.

Unikot yllättävät aina. Monta kertaa käyn kurkkimassa ja kyselemässä, joko pian? Tänään oli kahden unikon syntymäpäivä. Enkö näistä iloitsisi?

Arovuokot. Tuuli tarttuu niiden hentoihin varsiin ja saa ne nyökyttelemään. Hentoudestaan huolimatta antavat kuvaajalle mallia sitkeydestä. "Taipuvat, mutteivat taitu."

"Mikä oli parasta matkallani? Kuu ja kaislat. Entä kotona, palattuani? Kuu ja kaislat."

/Eila Kaustia