Nyt kaikki hyvät neuvot olis kalliit, oli äidilläni tapana sanoa ongelmia kohdatessaan. Innoitusta elämääni antavat, piirtäminen, kutominen ja mosaiikin parissa puuhailu on tehnyt hallaa hartioilleni. Niskaa pakottaa, pää ei käänny kunnolla ja kiertohuimaustakin on. Jos teillä on hyviä ohjeita hartialihaksien pehmittämiseen, nyt ottaisin niitä kiitollisena vastaan.

Mitäkö olen itse itseni eteen tehnyt? Kerran viikossa käyn jumpassa. Kävelen säännöllisesti 4-5x viikossa. Harrastan lumikenkäilyä. Extreme-lajikin minulla on, teen uskomattomia pyrähdyksiä saunasta lumihankeen ja takaisin.. Jännittävän lajista tekee se, että asumme kahden tien risteyksessä. Koska tahansa autoilija ja kävelijä saattaa ilmestyä näköpiiriin. -30 asteen pakkasilla värjöttely lumivallin takana käy työstä. Sekin on kerran koettu.

Harrastuksia pitäisi varmaan toppuuttaa, tai keksiä kokonaan uusi innoituksen lähde. Mutku, mutku.. Olen niin iloinnut harrastuksistani.

Avantouimismahdollisuuttakin on tarjottu. Sille olen sanonut nätisti, kiitos ei. Se olkoon niiailevan pikku-ystäväni koskikaran työ ja harrastus.

Ja kun pakkanen tästä vähän hellittää kerään kimpsuni ja kampsuni ja lähden meren rantaan narraamaan ahvenia. Siellä ne jo odottavat minua luotojen suilla. Ja nähtäväksi jää, kuka ketäkin narraa. Ainahan on olemassa Mäkisen matalikko, joiden tarjonta on vakaampi ja kalaisampi kuin harrastajan narrauspäivien saalis.

Jään innolla odottamaan "hartialihas-pehmennys-vastauksianne", jotka voitte kirjoittaa alla olevaan laatikkoon nimimerkille; rempan tarpeessa.