Kummallista mitä yövalvominen voi saada aikaan. Aiemmin se on tehnyt kuvittelijasta saamattoman vetelyksen, todellisen nuhjakkeen, mutta viime yönä kun unettomana pyörin polsterillani aloin mielikuvissani mööpeliseerata makuuhuonetta uudelleen. Tämä nykyinen järjestely kun ei ole toimiva.

Päivä on yötä viisaampi. Aloitin urakan asettamalla huonekalujen alle pyyheliinoja joiden avulla siirtelin mööpeleitä naarmuttamatta lattiaa. Näin muutoksen tuulet alkoivat puhaltaa. Sänky piti roudata ensimmäisenä ikkunan läheisyyteen. Kirjoituspöydän vuoro tuli seuraavaksi. Pöydän  takana kiemurtelevat kymmenet johdot sekoittivat johdonmukaisesti askeleeni. Seisoessani keskellä sekasortoista huonetta kymmenet piuhat käsissäni, kuulen takaani kysymyksen; mitäs täällä puuhaillaan? Elämäni sulostuttaja muistaa taannoisen olohuoneen mööpeliseerauksen johon sai onnekseen osallistua.. Oletko varma näistä siirroista, hän kyseli silloin ja minä innokkaana; olen, olen! Hetken kuluttua roudattiin kaikki huonekalut takaisin entisille paikoilleen.

En taaskaan onnistunut yllättämään kumppaniani. Hänellä tuntuu olevan kahdeksas aisti tekemisteni suhteen.


Ikkunan eteen sijoitettu tietokone on ongelman ydin. Valoa kyllä on, mutta se suuntii suoraan kuvittelijan silmiin.. Eikö siinä ole huonekalujen siirtelemisen motiivia kerrakseen? Vauhtiin päästyäni alkoi vihdoin tapahtua. Sänky löysi kuin löysikin uuden paikkansa ikkunan lähellä. Kirjoituspöytä seinän vierestä, laatikotkin tuli siivottua (yhä jaksan ihmetellä tätä roinan määrää). Kirjahyllyssä piilotelleet pölypallerot juoksivat kilpaa Alma Tomun rättiä pakoon. Nyt on kammari uudessa kuosissa. Kuvittelijalla on niin hyvä mieli. Huone tuoksuu raikkaalta. Toivottavasti inspiroidun vielä ikkunan pesuunkin samanlaisella tarmolla.


Nyt oikaisen kroppani seinähirren suuntaiseksi, sillä aion sukeltaa kaanonin hurmaaviin nuoruusmuistoihin. Löysin näet jo kevään korvalla kirjoittamani kuvitelmat, eli riemujen rikkaus ja surujen summa kahtena tiiviinä sepustuksena. Päiväkirjani, kaksi kappaletta!! Joka itselleen nauraa, siltä ei tule naurua puuttumaan.

Oletteko te blogini lukijat kirjoittaneet päiväkirjaa?