Tänään on huikaisevan kirkas päivä. Nyt pitäisi käyttää aurinkolaseja, sillä kirkas auringonpaiste häikii silmät. Pakkasta on miinus kaksi astetta. Tuulee. Keväisiä merkkejä on luonnossa vaikka millä mitalla. Kevyen liikenteen väylät ovat sulaneet. Eletyllä viikolla olen kuunnellut räystäsvesien lauluja ja katuojien solinaa.

Kuvauskulmaa vaihtamalla saa talvisen näkymän perin keväiseksi. Tässä kuikuilen kuvaa kuusen oksien lomasta.

Kevätkampatyttö on istahtanut isoon kukkapurkkiin pohtimaan kevään edistymistä. Mietintämyssyssä lienee monivuotisten kukkien valoon tuominen. "Joriinin juuret" ovat vielä kellarissa, mutta päässevät keväämmällä kukkapurkkiin kasvamaan.

 

Sain syntymäpäivälahjaksi aivan ihanan Keittiöfilosofin käsikirjan. Keittiöfilosofi tiivistää tunteensa tähän Rosie Milesin runoon;

"Olen saanut paikan jota voin kutsua kodiksi:
se sulkee minut hellästi sisäänsä,
se antaa minulle tilaa,
se tarjoaa minulle hiljaisuutta,
se kätkee sisään,
se suojaa minua kattonsa alla,
antaa armonsa,
se on kirjoja ja taidetta,
väriä ja valoja,
se on elämäni varastotila,
se asettaa minut hyllylle ja pinoon, se on työtä ja rakkauutta ja pölyä ja viherkasveja,
kissan oma paikka,
se on täynnä minua ja kaikkea mitä olen
olen saanut kodin,
pyhän tilan."
 
Näin Rosie Miles
 
 
Kevätpölyn keskeltä minulle loistaa sininen ilo, kimppu kukkia ystävältä.
 
 
Varpuspari tarkkaili maisemaa aamuauringossa. Varmaan nekin ihmettelivät mustarastaspariskuntaa, jotka ovat ilmestyneet maisemiin. Kevätkamman kolmastoista piikki on katkennut ja kellot siirretään tunnilla kesään päin.
 
Lisää kevätkampapostauksia täällä.
 
Hyvää kevättä!