on ainakin aiemmin kuulunut vuoden vaihtuessa radion ohjelmiin. Kuvittelijassa runo herättää voimakkaita tunteikkaita muistoja.

Oi, onnellinen, joka herättää
noin voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset, toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me yhdessä käydä vois?
Jos murtuis yks muut tukena ois.
Oi, ihmiset, toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
/ Eino Leino


Aurinko pilkistää pilven takaa lumiseen metsään

Siis lähde linnuntietä,
jos joudat, kulkemaan,
ja juhlahetki vietä
kun saavut linnuntietä
metsään tuuheaan.

Juupelijuhla varmaan
metsän salissa on:
näet pilven takaa harmaan
pilkistelevän armaan
iloisen auringon.

On koivunharsohameen
vyö vanhaa hopeaa.
Näet liekiehtivän lameen
sen rinnoilla. Ja kameen,
jota katsella kannattaa.

Parhaisiin pyntätyllä
karahkakuusella
on, oireellista kyllä,
valkoinen frakki yllä
ja stormari korkea.

Pane pois tuo murheen takki:'
se ei istu ollenkaan,
pue yllesi riemun frakki,
ota päähäsi onnenlakki
ja yhdy iloitsemaan.

/P. Mustapään sanoja lainaten toivon sinulle blogiystäväni, oikein hyvää uutta vuotta!


Kollaasissa uudenvuodenkortteja 30-luvulta, kortit ovat Kuvittelijan aarteita.