Mökin vetovoimaa minun on vaikea vastustaa. Istun pussien ja purnukoitten keskellä mökin kylmässä keittiössä ja mietin mistä oikein aloittaisin? Ehkä olen tavoilleni uskollinen tälläkin kertaa. Nappaan kameran kainaloon ja kuljen rantaan. Luoteesta puhaltava kylmä tuuli löytää kerrospukeutumiseni heikon kohdan, luulisi tämän ikäisenä jo osaavan vaatettaa itsensä, ajattelen. Vesi on järvessä laskenut, silti koivun juurella oleva tähystyspaikkani on vielä osaksi veden varassa. Hui kun on kylmä. Valokuvaaja Linssin otokset on purkissa ja suoriudun niine hyvineni arkiaskareitten pariin.

Onneksi tuli syttyy ja hella alkaa vetää kuin ihmisen mieli.Ohjelmoin itseni jo kotona keittiön siivoukseen ja ilmeisesti vilu vauhdittaa askeleitani niin, ettei minulla ole käynnistysvaikeuksia. Espanjalaiset uudet perunat eivät totisesti ole lähiruokaa, mutta maistuvat mainiolta silakan kanssa siivouksen lomassa. Kun aurinko pilkahtaa pilvien lomasta päätän juoda kahvit mökin rapulla. Tiaisten ja varpusten joukkoon saapuneet paluumuuttajat  nyppivät maahan pudonneita auringonkukan siemeniä. Peipot ja mustarastaat saavat seurakseen Olli Oravan. Linnut eivät noteeraa minua, kun istun kahvikuppi kädessäni portaalla. Mutta annas olla kun tartun kameraan, koko parvi lehahtaa lentoon.

Ensin työ ja sitten huvi. Äitienpäiväkö se taas on saaanut minut muistojen poluille? Sananlaskuilla ja kansan viisauksilla kasvatettu lapsi ei unohda. Mahan alus jalkoja täynnä, kasaan vielä peräkärryyn puukuorman ja sitten annan ajatusten kuljettaa. Funteeraan ja aunioin. Iän karttuessa äidin kaipauu saa erilaiset mittasuhteet. Äidin lähdöstä on jo monta vuotta ja yht'äkkiä tuore muisto valtaa minut kokonaan. Viimeisenä keväänään äiti kyseli usein, joko muuttolinnut ovat tulleet? Ja jälkeenpäin sisareni runoili;
 
"Vasta äsken kyselit
joko muuttolinnut ovat tulleet.
Nyt väsynyt muuttolintu
on päässyt kotiin."
 

Ennen lähtöämme, laskemme vielä katiskat järveen.