Tämän asian olin päättänyt jo kauan sitten. Jos joku tytöistäni haluaa pitää häät, minä hankin itselleni leveälierisen ja näyttävän hatun.Vapiskaa Ascotin naiset täältä tulee morsiamen äiti. Eikö se kuulu(kin) häihin, hattu?? Nyt sen aika olisi lähellä, sillä huomenna vietettäisiin häitä. Olin perehtynyt jopa hattuetikettiin(heh-heh). Asuste oli hyvissä ajoin ostettu. Palvelu hattuliikkeesssä oli moitteetonta. Tottakai, kaikille löytyy sopiva hattu myyjätär vakuutti. Siellä se nyt nökötti kunniapaikalla kaapin päällä odottaen kiihkeästi huomista, niin kuin minäkin. Hatun sävyyn sointuva leninki myös, niin ja kengät. Pukeutuminen ei tuottaisi ongelmaa. Päässäni pyöri lukemattomat muistamiset jotka piti vielä ehtiä. Hae luonnonkukat maljakkoon. Hae lainatuolit ja pöytä sovitusta paikasta j.n.e

 

Ilta-auringon viimeisten säteiden paisteessa kannoin varatuoleja ja pöytiä. Rivakoin askelin riensin pihan poikki kompastuen maassa lojuvaan vesiletkuun, vauhtini tyssäsi ainakin tilapaisesti siihen, kun nilkassa tuntui ilkeä vihlaisu. Tunnustelin onko minusta kävelijäksi.  Ehei, kyllä jalka pienen verryttelyn jälkeen kantoi emäntäänsä eteenpäin. Kotona päätin hengähtää hetken, ennen kuin jatkaisin.


Lepotauon aikana jalkani paisui nilkasta kuin pullataikina. Kävely teki kipeää. Nyt olisivat hyvät neuvot kalliit. Kun niitä ei liiemmin ollut tarjolla lähdimme ajamaan yöllä polille. Nilkka kuvattiin. Ei murtumia, sanoi lääkäri, ainoastaan paha venähdys. Jalka pitäisi saada täydelliseen lepoon. Kotiin pääsimme yöllä kolmen maissa. Särkylääke turrutti kivun ja kahden tunnin unen jälkeen valkeni juhla-aamu.

Herätessäni silmäni osuivat ensimmäiseksi kyynärsauvoihin. Olin hetkessä muuttunut suorittajasta seuraajaksi. Työt piti delegoida. Olinpa saanut tehokkaan opetuksen. Vauhtini pysähtyi kuin seinään. Istuin tuolissa ja katselin ympärilläni tapahtuvaa hyörinää.

Pukeutuessani pyöritin päässäni ongelmaa joka oli kaatumisesta lähtien pyrkinyt ajatuksieni pinnalle. Mitkä kengät mahtuisivat muhkeaan jalkaani?

---------

Ne olivat mielestäni parhaat häät missä olin milloinkaan ollut. Morsiamen äiti oli rento ja hymyilevä. Ja takaan, että ainut äiti Suomessa jonka jalassa oli kumitossut tyttären hääjuhlassa. Mutta päässä oli leveälierinen HATTU.

Tämä tarina pulpahti mieleeni vieraillessani Kiirepakolaisen blogissa. Hänen taiteilemansa hattu viritti minut muistorikkaisiin häätunnelmiin.

P.S Kiitos Tilli ihanasta piposta se saapui tänään.