Kun saapuu syys
niin lehdet puiston
ne hehkumaan,
saa loisteellaan.
Kuin ikävyys
mi menneen muiston
voi synnyttää
vain suru jää...

Syyskampana käytin vähän isompaa kokoa, sillä tänään nojailin haravaan. Koivun lehdet peittävät pihapiirin melko tehokkaasti ja kuvittelija joka on perusluonnoltaan laiska, suunnitteli kiertävänsä haravoinnin ajamalla pihaa keräävällä ruohonleikkuukoneella. Se sujui alkuun melko mallikkaasti, tosin keräävän koneen pussukka on pienehkö ja sitä sai alinomaa olla tyhjentämässä. Mutta ennen sitäkin, kuin haravoimista. Kone yskähteli jo muutamaan otteeseen varoittavasti ja yht'äkkiä se sammui. Leikkuri antoi minulle luvan kuvata syyskampapostauskuvia. Siispä rantaan.


Syysilma näytti tältä. Matsässä ei liikahtanut lehtikään, joten järven aaltokin uinui. Tämän idyllin rikkoi ainoastaan kuikan ilmestyminen maisemaan, eikä sekään tarkemmin ajatellen idylliä rikkonut vaan lisäsi sitä. Kun sain linnun tähtäimeeni, se sukelsi ja antoi näin ollen piut paut syyskampapostaukselleni.


Kun vastapäisen saaren ruska peilautui järveen, uskalsin tuskin hengitttää etten olisi rikkonut tätä kauneutta.


Kumppani huhuili, mihinkä olin karannut arbeettani vierestä. Kun sanoin leikkurin tehneen stopin, sain kuulla, että onhan meillä harava. Meille tuli voimakas periaatteellinen keskustelu lehtien haravoinnista ja siitä onko lehtien humus tärkeää puille vai ei. Tietysti kannatin lehtien jättämistä puiden juurelle. Tätä kohtaa kyllä tiesin etukäteen varoa, sillä arvasin jatkon.


Onneksi mökin pihapiirissä ei ole isoja vaahteroita, sillä niiden lehtimatto puiden alla onkin jo toinen juttu.


Otin valtakunnansovittelijan asenteen ja ehdotin lehtiongelman jättämistä sikseen ja sen sijaan tarjosin kahvia ja pullaa.

Nyt on perunat laarissa
ja akka pirtissä

Eikö sen niin kuulu ollakin Mikkelinpäivään mennessä? Aurinko paistaa ja lämpöä on 12 astetta.

Täältä voitte kurkkia toisten kampoja.