Pakkanen on tullut. Miten sitä voi unohtaakin miten kylmää kylmä on? Mittarin mukaan miinus kolmetoista ei ole paljon. Jos tähän lisäisi pohjoistuulen puhurin niin kylmyys olisi paljon kouriintuntuvampaa, sen tiedän. Nyt vain uskollisesti mennä paarustin kiviaidan tuntumaan kameroineni. Uutta lunta oli tullut noin viisi senttiä vanhoihin jalanjälkiini. Selvisin tähtää ja laukaise- periaatteella nopeasti sisään kuvien kanssa. Ykköskohde näytti tältä tänä aamulla kello 10.30


Yritän onnistua ottamaan kuvan niin, ettei maantiellä olisi jalankulkijoita, eikä autoja. Pakkasella se onnistuu helposti kulkijoiden osalta. Onneksi on villasukat, kaulahuivi ja villapipo lämmittämässä. Onneksi lämmin koti on lähellä. Toisin on pikkulinnuilla. Olen seurannut niitten syömisrytmiä, sillä keittiön ikkunan lähellä on niiden ruokintapaikka.Varpuset pyrähtävät paikalle ryhmänä. Pähkinät tuntuu olevan niidenkin herkkua.


Varpunen on kaunis lintu. Sukulaisrakas ilmiselvästi, sillä ei niillä paljonkaan ole keskinäistä kahinaa.


Mökkikohteeni kuvasin viikko sitten. Kuvan otin vastakkaisesta suunnasta kuin toissa viikolla, sillä halusin pienen pilkistyksen punaista valkoista maisemaa värittämään. Mökillä talvi on jotenkin enemmän läsnä. Huomaan kulkevani siellä rauhallisemmin ja puhuvani hiljaa. Jokin maiseman rikkumattomassa valkeudessa koskettaa.


Omenapuiden oksilla on paljon lunta. Talven tuiskulla on graafista silmää, kun se käy puita koristanmaan. Kuvittelija aina heltyy tälläisen näyn edessä.


Aurinkomyrsky on 'riehunut' Lapissa. Toivottavasti en tee suurta vääryyttä kun julkaisen teeveen uutislähetyksestä napatun kuvan. Jos olisin ollut paikan päällä, nähdyn lumous  olisi takuulla salpaannuttanut toimintani,


Nyplääjien unelmatyö loisti minulle erään talon ikkunassa. Taitaisitkos hienomman mallin suunnitella, kyselee kaanon, kuvittelija. Aurinkoista viikonloppua!


Täällä lisää vuosikampoja, käykääpä tutustumassa.