Eilisiltainen, Tähdistä kirkkain-konsertti sai kuvittelijan jouluisiin tunnelmiin. Elina Vettenrannan tulkitsemien joululaulujen, ja häntä säestäneen ja laulaneen Tuuli Suomisen myötä. Monet vanhat ja muutamat uudemmat joululaulut kuljettivat kuulijansa joulun ytimeen.

Oma mieli alkoi täyttyä muistoista ja kohtsiltään olin lapsi jälleen. Oli varhainen jouluaamu. Kirkko on täyttynyt viimeistä sijaa myöten kuulijoista ja ilmassa leijuu kynttilöiden, ja kosteiden vaatteiden tuoksua. Tulimme kirkkoon hevosen vetämässä reessä  ja hämmentyneenä monista valoista imeskelen vanttuuni kärkeä. Kuuntelen miten he eivät saaneet sijaa majatalossa ja joutuivat tyytymään talliin hevosten ja lampaiden luo. Ajattelen omaa talliamme kotona ja yöpymistä siellä, isä laittoi aina puhtaat pahnat pilttuuseen ja lisäsi heiniä hepalle. Voisihan siellä yöpyä, mutta jouluna...

Laulumuistot kuljettavat eteenpäin. Veksi Salmen sanoittaman ja Kalervo Halosen säveltämän laulun myötä Sydämeni joulun teen- tunnelmiin. Laulu on liikuttanut minua aina ja se teki sen taas eilen. "Oi jospa yhtä puhdas olla voisin." Sanoittajien kykyä järjestää kirjaimet sanoiksi ja sanat tunteiden tulkiksi, ihailen. "Vain tähdet öistä salaisuutta pukee loistaen ja ikuisuuteen kaipaa avoin mieli."

Englannista kait lienee periytynyt tapa jossa ihmiset jouluna kiertelevät laulamassa ovilla. Sellaisen tavan soisin tännekin periytyvän. Kuvittelen kulkevani paksussa lumessa, lumilyhty kädessä laulamassa ovilla ; Joulu ensimmäinen tuo, jolloin paimenten luo...

Koulun kuusijuhlat ovat olleet aina elämää suuremmat, mitä muistoihin tulee. Jännittyneenä myötäelän isien ja äitien keskellä kun esikoiseni laulaa; Kauan sitten Betlehem, sai nähdä pienoisen. Kyyneleet tulivat esiin silloinkin, mikä itkuiikka oikein olenkaan?

Varpunen jouluaamuna herkistää. Joulumuistojen kavalkaadissa ovat menetetyt rakkaat; äiti keinutolissa kuuntelemassa kun Suomen Turku julistaa joulurauhan. Sulo Saaritsin laulaessa mietin; Miksi kyyneleet äidin poskillä? Ne tulevat valtoimenaan kun asiaa tiedustelen. Itku ja nauru syntyvät varmaan samassa paikassa, sillä ne puhkeavat esiin mieltä herkistävissä hetkissä. Olen pieni veljesi tulin taivahista, juoksuttaa eteeni rakkaat edesmenneet,  vanhempani ja siskoni.

 

Jouluyö Juhlayö päättää konsertin. Kirkon holvit kaikuvat sävelistä jotka kirmaavat korkeuksiin.

Laulu synnyttää muiston muutaman vuoden takaa. Kuntoutumassa jouluviikolla tuntuu yhtäkkisesti oudolta valinnalta, mutta minulle se oli kuin kuusi oikein ja lisänumero lotossa. Kokonaisvaltaisesta hoidosta kiitollisena olemme päätyneet joulun aatonaatonaattona rentoutusharjoituksen pariin. Olin huono rentoutuja, sen olin itsestäni oppinut, mutta viimeisen harjoituksen tullen minä onnistuin. Joulumusiikin vaimeasti soidessa ohjaaja kertoo hiljaisella äänellä tarinaa siitä, miten hiiret nakersivat Itävältalaisessa kirkossa,urkuihin reikiä.  Kirkossa jossa säveltäjä Franz Gruber soitti Jouluyö, juhlayövirttä . Minun tulee sanoinkuvaamattoman hyvä olla ja putoan kuin pehmeään pumpuliin.  Herään vasta kun harjoitus on ohi.  Muistelen, että saivat kotiin siksi jouluksi hyvin levänneen äidin.


Kohta joulu on täällä

"Näetkö sen jo kääntyvän portista pihaan?
Ravistaen omenapuun oksilta
valkoisena kimaltavaa lunta. 

Sillä on tuomisinaan
sylillinen iloa ja hyvää mieltä,
taskuissa lämpimiä ja pieniä sanoja
ripoteltaviksi kuusen oksille."

 

Jouluisin sävelin Kaanon kulkee kohti joulua.