Kukahan se runoilikaan jotenkin tähän tapaan, juuri kun vieras alkaa viihtyä, lähtee aika lentämään.. Kesä on siinä vaiheessa nyt, että saa miltei hölkätä, että pysyy perässä. Kukat aukeavat, kukkivat ja lakastauvat pois, ja seuraava, ja niin edelleen, nyt odottelen pionien aukeamista. Niinpä,  aika on toden teolla lähtenyt lentämään. Vakiokohteet ovat saaneet yllensä tummemman vihreän peitteen, joten päätin sijoittaa ne samaan kuvaan. Muutoksia tapahtuu koko ajan, todensin sen tarkistamalla aiempia vuosikampapostauksia.



Luonto suorastaan tuhlailee kauneuttaan sitä ihastelevalle, ja kävelyreitit ovat muuttuneet mutkaisiksi kameran ulkoiluttamisen myötä. Suon laidalta löytyy monta ihmeellistä asiaa hyttysten lisäksi.


Syreenit lopettelevat kukintaansa, niistä näkee että kesä on myöhässä. Mikäli oikein muistan on syreenien kukinta ollut juhannuksena jo ohi.



Tunnetko kesän tuoksun? Sirkkojen sirityksen? Ahomansikan maun kielelläsi?Näitä kuvittelija ei voi vastustaa..


Niinpä pakkaan reppuuni välttämättömimmän ja lähden elämysmatkalle tunnustelemaan miten jalkapohjat reagoivat hiekalla kävelyyn. Miten kesätuuli suhisee puissa ja kuvittelijan korvissa. Miten järven laine keinuttaa ja uuvuttaa. Mä lautallani kellun...ainakin jonkin aikaa...



Nakitan tämän hengentuotteeni jo tänään blogiini ja käyn sitten myöhemmin liittämässä sen vuosikampaan.




Alkamani kunnossa kaiken ikää projektini vaatii niin paljon nyt huomiota. Lähtiskö hiilarimaahan, vai poikkeaisko perunattomaan ja leivättömään elämään, kas siinä pulma. Mutta aikuisten oikeesti jotakin on nyt tehtävä.



Ihmiset, viettäkää suloista kesää huhuilee Kaanon koivunlehtinaamion alta.


Hymyilläänhän kun tavataan?