Pakenen kaupungin humusta ja kiireestä metsän keskelle. Siellä on kaikki. Linnut tirskuttamassa joulutervehdyksiään. Tikka hakkaamassa sooloa puun kylkeen. Kulkiessani sirottelen muistojen helmiä puiden oksille.

Muistan kun haimme joulukuusen metsästä isän kanssa. Puusta pudotettiin lumet alas ja sitä kierrettiin ja katsottiin arvioivasti. Matka jatkuu eteenpäin. Tietenkin käy niin, että se ensiksi katsottu kuusi otetaan mukaan. Isä kantaa kuusta olkapäällään ja minä yritän kipittää perässä minkä jaksan.

Joulu on muistojen aikaa. Itku tuntuu kiertelevän tunteen kanssa ihan pinnassa. Seuraava muisto on vuosien takaa, sieltä se nousi mieleeni kuin se olisi eilen tapahtunut.

 

On aatonaatto. Astun sisään kirkkaasti valaistuun kauppakeskukseen. Ympärilläni vellova ihmismeri kuljettaa minua eteenpäin. Kaikilla tuntuu olevan kiire. Korkojen kopinaa. Hymyttömiä kasvoja. En tarvitse peiliä tietääkseni, että kasvoni heijastavat samaa hymyttömyyttä.
Jossakin itkee lapsi sydäntäsärkevällä äänellä.

 Yht'äkkiä kuulen trumpetin soittoa. Kauniina ja kirkkaana soitto soi kauppakeskuksen hälinän yllä. "Jouluyö, juhlayö, hiljennyt kaikk on työ". Katson ympärilleni etsiskellen, kuka soittaa ja missä. Kuljen pitkin käytävää kunnes huomaan vanhan miehen joka istuu tuolilla. Jään katsomaan kun mies laskee trumpettinsa koteloon, jonka jälkeen kaivaa repustaan eväät.  Hän leikkaa veitsellään leivästä ohuita siivuja ja laittaa ne suuhunsa. Pysähdyn. Hetkessä ympäriltäni katoaa kauppakeskus hälisevine ihmisineen, olen lapsi ja katselen isääni jolla oli tapana vuolla leipää samalla tavalla. Minulla on eksynyt olo. Kyyneleet purkautuvat silmiini ja pyyhin niitä häpeillen kulkiessani eteenpäin..

Mitä varten olinkaan kauppaan tullut? Nyt muistan, minun piti ostaa juustoja. Kuljen hajamielisenä eteenpäin. Trumpetin soitto kuuluu jälleen. Joululaulu kaikuu kaupan holveissa.Pysähdyn. Mitä minä täällä teen, kysyn itseltäni. Päätän lähteä kotiin. Mutta sitä ennen haluan tavata soittajan uudelleen. Puhua hänen kanssaan. Kuljen samaa käytävää pitkin takaisin, mutta vanha mies soittimineen on kadonnut. Musiikki on tauonnut. Mitä minä oikeastaan näin ja kuulin? Sen muistan, että kiireeni loppuivat vanhan miehen kohtaamiseen.

 

"Tuikkivat tähdet jouluyön,
ilmassa aavistusta.
Mieltä niin kummasti avartaa,
lapsen katse se heijastaa
tähtien kimallusta.
 
Helkkäävät kuorot jouluyön,
kuuntelet, lapsi noita.
Siintää silmähän ihmemaat,
lapsen korvalla kuulla saat
siipien suhinoita."
/Immi Hellen

Toivotan kaikille blogini lukijoille oikein hyvää ja rauhallista joulua!