Ruusupensaskin kaipaa jo kevättä. Se on mielikuvitellut oksilleen juhannusruusun kukkia. Iltapäivällä nämä kukat ovat toivottavasti lämpöasteiden ansiosta pudonneet maahan.
 
 
Kevät on viime päivinä ollut enemmän unelmaa kuin todellisuutta. Eletty viikko antoi siitä monta näyttöä. Torstaiaamuna entisen lumen päälle oli satanut runsas kymmensenttinen uutta märkää lunta. Lumisade jatkui koko päivän. Puuskainen tuuli pöllytti lunta ikkunoiden takana. Perjantai oli torstain toisinto.  Kuusiaidan päällä makaavaan lumivaippaan satanut uusi lumi teki ikkunasta ulos katsellessa "Alaskamaisen olon".
 
 
Oravakin saapui ihmettelemään lumen paljoutta.
Kurre on riisumassa talviturkkiaan. Ruskeissä käpälissä auringonkukan siementä pyöritellen se seurasi tarkasti valokuvaajan touhuja ikkunassa.
 
 
Kevään paluumuuttajista kertoi Satakunnan kansa keskiviikkona näin; Hän on täällä tänään. Varma merkki kevään tulosta on mustavarikset, jotka ovat saapuneet pesäpaikoilleen Satakuntaan, toinen otsikko kertoi  laulujoutsenista joita on havaittu Ruotsissa.
 
 
Omaa tarinaansa kevään saapumisesta kertovat myös pikkuruiset tomaatin alut. Niiden hontelot varret kiinnitin tikkuihin leipäpussin sulkijan avulla. Senjälkeen ne ovat jotenkin ryhdistäytyneet. Kastelen ja katselen niitä. Puhun niille lempeästi: Kasvakaa nyt reippaasti vahvoiksi ja tuottakaa upea sato. Ne vastaavat minulle tomaattien kielellä, kyllä äiti, siellä ne kasvavat sulassa sovussa, luumu, pihvi, kirsikka ja avomaan tomaatit.
 
Tänään paistaa aurinko. On pilvipoutainen sää. Yksi lämpöaste mittarissa saa hymyn nousemaan kasvoille. Mikäs meidän on asuessa maassa, jonka turvallisella maaperalla saamme kulkea. Japanissa on toisin. Surullisena katselin tämän aamun kuvia järistysalueelta, sekä Onagawan, että Fukushiman ydinvoimaloista. Suren, myötäelän ja rukoilen heidän puolestaan.
 
 
Täältä voitte katsella lisää kevätkampakuvia.