Selvisin hammaslääkäristä hengissä, vaikka etukäteispelot olivat vallan kamalia. Lue; olin juurihoidossa. Suu ei tahdo vieläkään asettua kunnon uomaan, tunnin auki pitämisen jälkeen.

"Houston, minulla on probleema." Tässä aikuistumisen vaiheessa olen saanut uuden innoituksen. Haluan tehdä itselleni nuken. Käsityöpiirissä virittelin ehdotusta, sillä halusin saada muutkin innostumaan aiheesta. Opettaja mietti hetken ja sanoi odotas hetki, sitten hän kantoi minun syliini jo parhaat päivänsä nähneen nuken ja sanoi; Ole hyvä, siinä sinulle nukke tuunattavaksi. Se on ilmeisesti aika vanha, mutta niin hellyttävä tapaus. Olen nyt pari viikkoa käännellyt sitä kädessäni ja pohtinut, miten sitä ehostaisin? Kasvot on taidokkaasti maalattu, mutta otsassa ja poskessa on kolhuja ja pääparka on keskeltä haljennut. ei ihme, että nukke vetoaa minun parempaan minääni.
Muistatteko laulun Nukke Niemisestä? Sitäkin olen yrittänyt hyräillä, jotta inspikseni lähtisi lentoon.



Jos sinulla on ideoita tämän projektin suhteen otan niitä ilomielin vastaan. Nimenomaan nuken pään korjaamista ajatellen. Eikös vain olekin kaunis?



Neulehuovutin sohvatyynyt ja päätin laittaa siihen kaikki värit, mitä kotivarastosta löytyi. Malli on omasta päästä, niin kuin hyvin näkyy. Värit kuljettavat mukanaan elämää, ja kuviot kesää jota lumisateen harmaus pikkuriikkisen tahtoo sumentaa.



Mosaiikkikukat odottavat saumausta ja



Sinitiaispari pohjamosaiikkeja ja....



sormikkaat päättelemistä. Monen käsityön samanaikainen esillä pitäminen, ei ainakaan tunnu vauhdittavan niiden valmistumista. Ystavälläni oli tapana sanoa;" Hyppää ja hoosaa, työt mahtuu toosaan." Näissä mietteissä tänään julkaisen vielä seuraavan kuvan.



Kyllästyin syksyn satoon ja kannoin viimeiset hangelle. Jos mieli tästä vielä muuttuu, saatan kurpitsan hajottaa ja tehdä soseeksi. Nythän se on egologisesti pakastettu ja odottaa käyttäjän seuraavaa siirtoa. Katselen kurpitsoja keittön ikkunasta ja hymyilen niille. Tässä tapauksessa, ei ole aivan satavarmaa kenen pää on paleltunut.