Kynttelistä kevättä, sanovat vanhat ja viisaat. Eilen, kynttilänpäivänä täällä paistoi aurinko koko päivän ja ilmassa oli jo kevään tuntua. Se oli eilen se. Tänään taivas peittyi pilveen. Järven päällä leijaili sumuverho rämpiessäni rantaan tutulle kuvauspaikalle. Otin kuvan suurin piirtein samaan aikaan kuin ensimmäiselläkin kerralla. Pakkasta -5 astetta. Ei tuulta.

Toin maisemaa hiukan lähemmäksi zoomin avulla, mutta katsoo kuvaa miten päin tahansa, kevään merkkejä siinä ei näy. Lunta on kotitarpeiksi. Laitoin lumikengät jalkaani ja kävelin vasemmalla näkyvän saaren rantaan. Huurteiset puut houkuttelivat kuvaamaan.

Koivun latvasta kuulin punatulkun kevätserenaadin ja talitiainen suvaitsi pysyä hetken paikallaan että ehdin kuvata sen. Ehkä se sääli minua jos sattui seuraamaan epätoivoista kulkuani hangessa. Rannassa olin nähnyt jo oravan ja jäniksen jäljet. Jäljistä näin, että hirvetkin olivat liikkuneet rantapusikossa. Pienten koivujen latvoja oli katkottu. Kunnioituksesta hirviä kohtaan palasin mökille.

Jokin tässä kukassa puhuu minulle vahvaa kieltä keväästä.

Lisää kevättä täällä.