Kaunis talvinen näkymä avautuu ikkunasta silmieni eteen. Pakkasta on - 7 astetta. Pilven hattaraakaan ei näy taivaalla. Lunta on tullut lisää noin kymmenen senttiä. Aurinkokin vilkkuu jo puiden lomassa. Yritän asentaa tippaleipäaivoni uudelle aaltopituudelle, eli katsomaan kodissani olevaa kevään edistymistä. Kuvaisinko talven jäljiltä itseni kaltaisia nuutuneita viherkasveja vai kaikki lehdet pudottanutta joulutähteä? Ehkä kuitenkin käännyn katsomaan sisäistä maisemaani. Sen polut ovat jo kesäisen kutsuvat. Mullan tuoksu huumaa niin, ettei käsi enää taivu piirtelemään talvikuvia. Ei ainakaan kevätkampapostauksessa.

Kevätihmisen keveys jaloissani puuhastelen mullan ja kukkien parissa. Aivoni askartelevat, punnitsevat ja vertailevat kauppojen siemenhyllyjen tarjontaa. Ja kevätgarderoopini kokee uuden tulemisen. Venyttyneet bermudat ja kaiken kokenut teepaita 80-luvulta.

Ja ettei totuus unohtuisi, lunta tuntuu riittävän.

Punatulkun bongaaminen omenapuun oksalta on iso ilo. Oletteko huomanneet, että linnut parveilevat jo.

Lisää katkenneita kamman piikkejä löydätte täältä.