Mitä kummaa olet luullut, että matkoiltasi löydät?

Uusia kokemuksia?
Hiljaisuutta ja rauhaa?
Uusia tuttavuuksia?
Näköalapaikkoja?
Iloa ja virkistystä?
Ihmeitä?
 
Kuvittelija kohtasi ihmeen. Toipuminen ihmeestä ottaa aina oman aikansa. Etenkin silloin kun ihme lennähtää sinun kädellesi ja syö sinun eväitäsi ja lisäksi antaa kuvata itseään, ennen kuin lennähtää pois. Kuvittelija kohtasi kuukkelin. Lapin emännän. Onnen tuojan.
 
 
Lintu on paljon isompi kuin osasin kuvitella. Sen kosketus värisytti koko olemustani. Luottamus on ihmeellinen asia. Kuukkelin täytyi luottaa minuun. Se ei tiennyt, että olin kerralla myyty.
 

Retkemme ajoittui oikeaan aikaan, sillä ruskan värit hehkuivat kilpaa kuvittelijan punaisten poskien kanssa. Kuntopuoli laahasi pohjalukemissa. Mutta päivä päivältä liikkuminen alkoi sujua paremmin, ja lähtöpäivänä olin jo ihan reipas tyttö mitä liikkumiseen tuli.

Pyhätunturin juurella olevassa kurussa huomasin taas kerran, miten pieni onkaan ihminen. Kivet ympärilläni olivat kuin jättiläinen olisi paiskonut niitä pitkin kurun reunaa. Pieni tihkusade ei haitannut kävelyä. Kurusta noustessa olivat jalat maitohapoilla, mutta näkymät paikkasivat moninkertaisesti lihasten äänekkään valittelun.

Riekonmarja, oli joku tietävinään. Minulle riitti, että kaunis on. Laskeuduin maan tasalle sitä kuvaamaan.

Lapin harmaa on keloa. Niin kaunista. Silmä lepää ja mieli tuntee yhteneväisyyttä kun harmaa komppaa mielen maisemaan.

Kairosmajan kappelissa laulettiin ja soitettiin.

Kulttuurimatkana taival jatkui Kalle Päätalon maisemiin. Jotakin tuttua ja turvallista sattui silmiin. Ja opas oli aivan omaa luokkaansa. Mainio tarinankertoja. Murre viehätti, houkutti ja kiehtoi.

Posiolta nappasin mukaani mosaiikkiinspiksen. Pakkasin sen mieleni mutkiin ja kaivan esille syksypimeällä, kun arki kaipaa lisää väriä.

Raatteen tien tapahtumat ja Raatteenportti hiljensivät matkalaiset. Korvissani alkoi soida Konevitsan kirkonkellot.

Matkan tapahtumat pysyvät kauan mielessä. Kultaantuvat vuosien kuluessa niin, että tavatessani tutun mukanaolijan kysäisen; muistatkos kuka näki ja kuuli sen ensimmäisen pikkurapistelijan?

 

Terveisä Luostolta!