Olemme lähdössä mökille ja auto peräkärryineen pullistelee tavaraa. Joskus tuntuu siltä, että mökkeilyn ydin on tavaran edes-takaisin kuljettamisessa. Pakollisten ruokatavaroiden ja puhtaiden liinavaatteiden lisäksi päätin varmuuden vuoksi lisätä matkakuormaan siivousvälineet. Senkin nimittäin olen huomannut, että parhain inspis siivoukseen tulee silloin, kun välineet ovat kotona. Jos nyt tällä kertaa valokuvaaminen ei nappaisikaan. Eikä piirtäminen. Eikä haahuileminen luonnossa. Eikä seinähirren suuntainen pötköttely.

Rannat ovat auki. Sen huomaan ensimmäiseksi. Nyt ei ole enää asiaa jäälle. Katsotaan saisiko katiskan tiputetuksi jonnekin kiven kaulaan. Mökin ympäristössä on paljon enemmän lunta kuin konsanaan kotona. Tultiin Siperiaan, sanoo mies. Lähden pihakierrokselle. Lintujen ruokinta-automaatti on tyhjentynyt vajaassa viikossa. Olisikohan tikka ollut asialla? Raparperi puskee maan alta esiin pää punaisena. Sitä ei estä mikään, sillä se tietää, nyt on kevät.

Lintujen laulu huumaa minut kokonaan. Istun keinuun ja kuuntelen peippojen liverryksiä. Kyyhkynen lentää pääni yli ja hetken kuluttua iloisesti toisilleen kalkattelevat joutsenet suuntaavat lentonsa puiden latvojen yläpuolelle. Yritykseni kuvata lintuja on naurettavan kömpelöä. Jos minulla sattuu olemaan kamera kädessä, asetukset ovat kuin kuvaajakin, pielessä. Siksipä tyydyn pihapiirin tarkkailuun. Särkynyt sydän lipputangon lähellä saa kaiken huomioni.

Kuinka salaperäisesti kukka avautuu kevätkääreistään. Vielä se on vilunvärinen, mutta koht siltään se auringon lämmön vaikutuksesta kasvaa ja heiluttelee pieniä sydämiään tuulen osuessa niihin. Ihan kuin kukka kertoisi, meillä jokaisella on mahdollisuus lähimmäistemme huomioimiseen.

Rantakoivu on jäänyt veden saartamaksi. Kevät sulattelee yläjuoksulla virtaavan joen jäät ja tulvavesi nousee. Muistan pikkutyttönä miten monta kertaa kävin hankkimassa puljut paikoissa, missä vesi tulvi. Saappaat märkänä hiiviskelin kotiin ja jostain kumman syystä äiti aina hoksasi ne. Siitä tuli aina reklamaatiota. Nyt tyydyn huljuttelemaan saappaitteni kanssa rantavedessä. Märkien saappaiden houkutus on kadonnut.

Jotain lapsenomaista silti on jäänyt jäljelle. Kukapa siinä kuvaa omaa heijastustaan saunan ikkunassa?

Silmiini sattui Raila Mantereen ja Jarmo Kulosen Lähdön ja paluun runoja.

metsiltä menin kysymään jaksamistani
ja kuuset, kuuset
kuuntelivat kirkkain neulasin,
haavat havisivat haavojani
pellot metsien taskuissa lohduttivat minua
kynnetyt pellot viilloillansa
kylvetyt pellot oraillansa
ja kuuset, kuuset lähdössä yhtä riviä puolestani
 
Pitääpä hankkia itselleen näiden runojen aarteet.
 
Kysyttekö ehkä tuliko siivousvälineille käyttöä. Tuli :o))