Matalapaine on hellittänyt ja raskas pilvimatto on ohentunut ja liitänyt tuulen mukana ties minne. Kaatosade on vaihtunut tihkusateeksi, joten kiinnostus mökkisaunan kivijalkoja huuhtoneen veden korkeudesta nakitti meidät liikkeelle. Perillä saapastelimme suoraan rantaan kartoittamaan vesitilannetta. Himpun verran laskenut vedenpinta, salli pienen hengenvedon mahdollisuuden.



Talviteloille nostettu vene lillui nurin päin aallokossa, mutta oli onneksi puussa lujasti kiinni. Järveltä puhalsi raaka tuuli. Miksihän syksyn viimat tuntuvat niin paljon kylmemmiltä kuin talven pakkaset konsanaan.



Jos kahluuaikeita tulvavedessä kulkemiseen oli, saappaan varret ei riittäneet ollenkaan esim. veneen nostamiseen ylemmäs kuivalle maalle.



Metsän pohja oli muuttunut järveksi. Onkohan myrskyt ja ennätystulvat ilmaston lämpenemisen syytä? Sellaista tulee ainakin ajatelleeksi katsellessaan ympärilleen. Mökkipihan lehdet kutsuivat mukaan haravaleikkiin. Haravointi-inspistä odottava kuvittelija kaipaa poutapäivää ja tuulta.




Selkä on sanomassa irti kestävyys-sopimustaan. Siitä olen tällä hetkellä mieleni pahoittanut. Ehk' uusi päivä kaiken muuttaa voi....