Kaikenlaisia kotkotuksia, sanoisi äiti jos eläisi. Mainio tapa kuntoilla, sanoo tyttärensä tänään, eilisen päivän viisastamana. Hiihtäminen ei ole koskaan ollut minun juttuni. Liekö traumaa koulujen hiihtokilpailuista, mene ja tiedä. Hitaastikin olen yrittänyt suksimisessa edetä, mutta kuka tekisi syvään lumeen sunnuntaihiihtäjälle ladun? Lumikenkiä ehdotteli blogini vierailija ja se puhalsi innostuksen tuulta hämmästyksen rattaille. Ystävä lainasi lumikengät ja eikun menoksi.

Muutama sananen tekniikasta. Ensiksi pitää oppia kulkemaan jalat harallaan. Jos astuu vahingossa lumikengän päälle, lumeen pyllähtämisen vaara on aikamoisen lähellä. Kävellessä kengät heittävät lunta taakse ja ylös aina saappaisiin, housunpuntteihin ja miltei takkiin asti. Yhden naisvoiman lumiaura jätti telaketjun tapaisen jäljen hankeen, sitä pysähdyin aina välillä ihmettelemään.

Järven jää on mainio paikka harjoittelulle. Onnistumista tai epäonnistumista seuraa ainoastaan muutama varis ja korppi. Pian kävely alkaa jo sujua. Kameralaukku keikkuu iloisesti pyllyn päällä. Lumikenkäilijä alkaa lumoutua taivaan väreistä. Miten yhdelle taivaalle mahtuukaan niin upea väripaletti?

Vaalean sinistä, keltaista ja lilaa, hienot ovat taivaan värit. Avara luonto ympärillä. Hyvä hengittää. Kierrän kehää ja napsin kuvia. Hups, ei olisi pitänyt unohtaa että on lumikengät jalassa. Olen tuuskahtaa lumeen. Suunnistan kohti pikkusaaren rantaa ja etsin lepuutuspaikkaa.

Päätän olla reipas tyttö ja suunnistaa takaisin kotirantaa kohti. Aion kuitenkin oikaista metsälampareen yli. "Me mutkan jälkeen käymme mutkaan, nähdäksemme ettei kannattanutkaan, lauloi jo aikoinaan Kari Tapio. Metsälampare naytti minulle oikotien harhan. Putosin kenkieni kanssa kunnolla milloin mihinkin kivenkaulaan ja pöpelikköön. Ja niin alkoi mutkaista tietä näkymättömiin-polkuni. Kun vihdoin hiestä märkänä laahaudun mökin pihaan kuulen takaani kysymyksen, kävitkö kaukana? Kaukana kävin, mutta nyt olen tässä.

Lumikengät jäivät odottamaan minua mökille joten seuraava kerta varmasti tulee. Ehkä lumipeite on siihen mennessä hieman ohentunut? Ja ehkä kuntokäyrä tehnyt aimo hyppäyksen ylöspäin. Mielkuvittelukin auttaa. Kun leikkii olevansa lumimiehen jäljillä alkaa hymyilyttää. Ja kun hymyilee, niin maailma hymyilee sinulle takuulla takaisin.

Kuka itselleen nauraa, siltä ei naurua tule puuttumaan.