Olen täysin uppoutunut mosaiikin tekoon. Tiesin jo ennestään miten koukuttava homma on kyseessä. Puuseppä teki minulle pöydän kannen, sillä haaveissani on jo pitkään siinnellyt mosiikkikantinen pikku pöytä. Paikkakin sille löytyisi mökiltä, omenapuun varjosta. Niinpä raahasin pöydän kantta kainalossa, laukussani kaakelilaattoja, liimaa, mosaiikkileikkuri ja pinsetit. Olin matkalla kohti iloista joka viikko kokoontuvaa askartelujoukkoa.
 

 

Sinun kannattaisi suunnitella malli pöytälevyn pohjalle, ehdotti opettaja. Piirsin joitain kuvioita levyyn, mutta tyylini ei ole kurinalainen joten jätin luovuuden siiville paljon tilaa. Mottoni askartelussa on; vapaus ennen kaikkea. Ja minulle riittää kun tunnen tekemisen iloa. Gaudi on aina kiehtonut minua, niinpä lähdin kuljettamaan mosaiikkipaloja periaatteenani musta-tuntuu-nyt -tältä. Kädet hakkasivat laattoja pieniksi, ja mosaiikkileikkurilla vielä pienemmiksi, seuraavaksi sommittelin ja liimasin palaset kiinni levyyn.

Mosaiikin teossa voi ajatukset samanaikaisesti päästää vaeltelemaan. Pohdiskelin vanhempieni kasvatusperiaatteita.  Rehellisyys, työn arvostaminen, kohteliaisuus, toisten ihmisten huomioiminen tuli mieleeni ensimmäiseksi. Koskaan en muista heidän puhuneen kunnianhimosta. Mistäkö tämä aihe nyt pulpahti mieleeni? Kuopus kertoi käyneensä työhaastattelussa.
"Ja sitten ne kysyivät minulta olenko kunnianhimoinen", kuopus jatkoi. "Kyllä mä kauan mietin miten kysymykseen vastaan, jos sanon etten ole, se ei kuullosta hyvältä." Kyllä kait mä osasin oikein vastata kun sain sen työn." 
Mitä kunnianhimo oikeastaan on? Eikö työn tekeminen mahdollisimman hyvin ole myös kunnianhimoa? Ei kaikkien tarvitse ryhtyä kalifiksi kalifin paikalle.
 
 
Elämämme muistuttaa joskus mosaiikkia. Eräänä päivänä huomaan, että ruukkuni on särkynyt palasiksi. Käsissäni on sirpaleita, mutta ei vielä liimaa, eikä voimaa ruukun kokoamiseen. Aika parantaa. Vähitellen eheydyn ja huomaan, että entiset harmaat palat ovatkin nyt vaaleansinisiä. Silloin alkaa palojen uudelleen kokoaminen.
 
 
Tämä elämäni mosaiikki odottaa saumaamistaan. Tuo mustassa pylväässä oleva sydän sykkii. Kuuletko sen sykkeen?