Vihdoinkin on tullut hieman lämpimämpää. Toivottavasti tästä tulee villasukaton päivä. Ensimmäinen vakiokuvakohteeni omppupuu, antaa lupauksen hyvästä sadosta, tosin tässä välissä on vielä monta muttaa. On omenakääriäistä ja muumiotautia. Jos pihlaja kukkii runsaasti se tietää hyvää omenasatoa, sillä pihlajanmarjakoi jättää omenat rauhaan. Myös omenapuiden alla tapahtuu..




Naapurin kisuli löytää minut milloin mistäkin puskasta takapuoli pystyssä ja valokuvaus-sessio keskeytyy silittelyhetkeksi. Me ollaan porkkanan kanssa kavereita aina siihen saakka, kun löydän linnun sen suusta. Silloin tulee suhteeseemme pieni tauko ja kisuli saa etsiä silittäjänsä muualta.



Kukat kukkivat nyt niin nopeaan tahtiin, että pohdinkin riittääkö kukkia koko kesän ajaksi? Tein paraikaa kukkivista kukista kollaasin. Jotkut ovat jo lakastumisvaiheessa ja toiset vasta aloittavat kukintaansa.



Hevoskastanjan alla olin olevinani piilossa ja tutkistelin joko kottarainen on saattanut poikasensa maailman tuuliin.
Syöttörumba näyttää pöntön ympärillä loppuneen. Ehkä ne ovat jo lentäneet pois, eivätkä kertoneet minulle asiasta mitään.



Mökillä toinen kuvauskohteeni on vasta aloittamassa kukintaa, mutta mikä huumaava möttiäiseten surina sieltä kuuluikaan. Harmi ettei tässä kuvassa ole ääntä. Seisoskelin omppupuun alla ja kuuntelin. Kun omenapuun kukkien terälehdet putoilivat hiljalleen puusta alas olin kuin sadussa kosnanaan. Ja se tuoksu. AAH!



Järven pinta lepäsi tyynen ja salaperäisen näköisenä.



Vieno tuuli kuiskaili korvaani salaisuuksia, tule tänne niin näytän sinulle jotain, se sanoi...



Tiesittekö, että metsätähti kukkii jo?



Nuokkuhelmikkää kuvatessani huomasin, miten luonnossa toinen auttaa toistaan.

Kuvittelija tuli niin iloiseksi, että päätti hakea tukevan koivun oksan keinua varten. Heilu keinuni korkealle, nytkän on kesäkuun aamu. Huiskis kaikille!



Täällä on lisää vuosikampoja.