Minusta on tullut keinuttelija. Teki mieleni kirjoittaa kokopäivätoiminen, mutta siistin kuitenkin ilmaisun julkiasua, antamalla tietoisesti itsestäni paremman kuvan kuin todellisuudessa olen. Keinu on siis paikka missä viihdyn. Siinä me naskartelijan kanssa vieretysten parannetaan maailmaa minkä ehditään. Jos pääsisimme julkisesti näitä huikeita ajatuskuvioitamme auki revittelemään, meiltä menisi se vähäkin uskottavuus lähes kokonaan. Havukka-ahon ajatelmia kaanonilaiseen malliin. Aamuviileyden ja ilmeisen sateen uhan pakottamana, löysin itsestäni nurmikonleikkuun verran energiaa, joten mikä nyt onkaan keinutellessa? Vihreä on niin voimaanuttava väri, vai mitä tuumitte tästä mökkipihakuvasta, sieltäkin karttui hyötyliikuntaa puolentoista tunnin verran. "Kukas se kissanhännän nostaa, jos ei kissa itte!"



Linnut eivät pelkää ruohonleikkaajaa, ne hyppivät koneen alta sivuun ja tikka takoo päätään kantoon muutaman metrin päässä, mutta annas olla kun pysäytän koneen niin kuiskis vaan ja linnut lentävät tiehensä.
Voiko olla mahdollista, että varpunen tekisi pesänsä pönttöön? Sellaisen havainnon olemme tehneet ja sitä kovasti ihmetelleet.
Mosaiikkipönttöönkin on vihdoin ja viimein tullut asukas. Luulemme, että kirjosieppo on hän. Jotenkin, kun elämä on nyt mennyt lintujen tarkkailuksi olemme huomaavinamme, että kysymyksessä olisi yksinhuoltaja. Tai sitten yhdellä kirjosiepolla on kaksi vaimoa. Pöntöt on nimittäin aika lähekkäin ja lintujen seuraaminen omenapuun oksiston läpi vaatii tarkkaavaisuutta.



Saniaiset muistuttavat alkukesän vihreässä elinvoimassaan avaruusolioilta. Ruohonleikkuri piti varta vasten pysäyttää ja hakea kamera sisältä, sillä valo paistoi niin passelisti satumaahan. Homma ei päässyt karkaamaan käsistäni mihinkään, sillä naskartelija hääräsi rannassa betonilaattoja asetellen. Ei sorassa paljain jaloin käveleminen ole uimareille herkkua, sen tietää kokenut. Annan tässä vaivihkaa sivulauseessa ymmärtää, että uintikausi on alkanut. Jos olette illankorvalla kuulleet muhkeaa huutoa, olette ollut vedenkantaman päässä. Kuvittelija siinä on heittäytynyt suorin vartaloin veden huomaan ja tietysti rääkkäissyt kaatuessaan paremman vaikutuksen aikaansaamiseksi.



Aatamin puvussa ja vähän Eevankin. Häveliäisyys on katoava hyve, sillä uimapuvun käytön olen jättänyt sikseen. Koettakaapa saunasta ulos tultuanne vetää kaksi numeroa liian pieni uimapuku kiireessä päällenne, ei tule mitään tiedän minä. Siinä rytäkässä ihon hehku katoaa ja pelko hiipii sydänalaan, en taidakaan uskaltaa enää mennä veteen. Sillä vauhdilla veteen ja vielä vauhdikkaammin saunaan takaisin, sillä reseptillä veden kylmyys nujerretaan. Ja ai sitä ihanaa olotilaa minkä valtaan ihmislapsi senjälkeen pääsee. Aivan kuin olisi kevyempi ja puhtaampi, sisältäkinpäin! Ensi kerralla muistan taittaa oksan koivusta ja ottaa koivunlehtikauneusnaamion saunan lauteilla. Ilmaista ja hauskaa hupia. Kokeilkaapa!



Toivottavasti vesilinnut ei ala munimaan nahkamunia, kun niitä huutamalla säikyttelen. Kuikkapari kyllä saa jalat alleen ja sukeltaa kauas tästä idyllistä ja lopun iltaa kuvittelijakin on ihan autuas. Saunalla on mahtava voima. Senjälkeen iltakeinussa kesällä kerran, on ihanaa vilvoitella ja kuunnella lintujen sirkutuksia.



Saunanlöylyistä raukea oloa seuraa kaikinpuoleinen vetelöityminen. Joskus naskartelija innostuu grillaamaan silloin makkara nostaa gurmeen tasolle a'la mökki.
Mukavaa viikon alkua ystävät!