Historiasta opin sen, etten ole oppinut mitään, en ainakaan painoni hallinnan historiasta. Tältä alalta minulla olisi kokemuksia yhden kirjasen verran, mutta pysyvään muutokseen tarvitaan paljon enemmän. Tunnenhan minä itseni perinpohjin, tai ainakin luulin muistavani kuinka helposti jaksan itseni kevyempänä kantaa. Ei rytise niskat eikä naksu polvet, ja muistini kentässä häämöttää muitakin asioita kuin seuraava suupala. Painonhallinnan teorian taidan, vaikeuksia nyt on lähinna toteutuspuolella. Varsinkin kun olen löytänut ihanan grilliruuan jota ajatellessa vesi herahtaa kielelle. Kuvitelkaapa herkkusieniä joihin on upotettu aurajuustoa ja kietaistu pekoniin.

Suo siellä, vetelä täällä.



Nyt ei ole kysymys johonkin tiettyyn pukuun mahtumisesta tai kesäkuntoa uimarannoille- operaatiosta. Nyt on kysymys terveydestäni. Miten verenpaineeni ja paastoverensokerini reagoi jatkuvasti grillin ja jääkapin välillä aikansa kuluttajalle. Olen säästänyt itseäni kiertämällä kaukaa vaakan, ettei totuus paljastuisi. Niin kuin se ei olisi jo paljastunut puuskuttavassa hengityksessä ja kireissä housunvyötäröissä. Jopa aiemmin pyöräilystä saaneet kiksit eivät innosta, eikä lehdistä kopioitu maalaismuijaversio joogasta.

 

Tee edes tämä
Stevian hankin keväällä. Aikomuksenani oli jotain kuvittelijamaisen kevyttä makeaa sekä uppopaistetun hukkaamista makumuistini lokeroista. Tässä sitä nyt ollaa jotakuinkin eksyksissä. Niinpä vetoankin teihin rakkaat bloggaajat. Jos teillä on jaettavksi ohjeita ja neuvoja asiasta, eli....




Miten pääsisi edes alkuun..

Kiitollisena vastauksia odotteva Kaanon
P.S Jos joku neuvo nappaa Kuvittelijan tästä liikkeelle, lupaan palkinnon, ei ylellistä, mutta ehkä jotain naskartelijan sorvin äärestä..