Tulvavesi on noussut saunamökin alle. Puupino kelluu vedessä ja vesi näyttää saartaneen jo veneetkin. Onneksi kiinnitimme ne syksyllä puiden runkoihin, eivät ainakaan pääse meiltä karkuun.

Pääsiäisen sää helli lämmöllään. Linnut ja perhoset esittelivät lentotaitojaan. Joutsenten kalkatusta kohti saapastelen minäkin, varoen tulvivia metsäojia. Hiiviskelen varoen rantaan. Muurahaispesä on joutunut veden varaan. Sadat murkut hyörivät paniikissa kelluvan kotinsa pinnalla.

Joutsenia ei näy, mutta sorsan lipuminen näkökenttääni saa minut jähmettymään paikoilleen. Lintu kuulee kameran rapsahduksen ja lipuu pois.

Lähden seuraamaan rantaviivaa etsiskellen lisää kuvattavia. Linnut huomaavat minut aina ensin. Edelläni pyrähtelee lentoon sorsia, västäräkkejä ja rastaita. Jalkojeni alla rasahtelevat kuivat oksat vievät viestiä eteenpäin, olen kuin norsu lasikaapissa. Lokkien kimeät huudot peittävät hetkeksi alleen liikkumiseni äänet. Pääsen lähelle sorsaparia, joka nousee jäälle lepäämään. Valitsivat huonon paikan valokuvaamista ajatellen, sillä puiden oksat estävät tarkennuksen. Jään odottamaan. Sorsat torkkuvat. Kärsivällisyyteeni loppuu lyhyeen. Jalkani ovat kuin puupökkelöt kun lähden tarpomaan eteenpäin. Täytyykö kaiken näkemänsä kuvata, kysyn itseltäni.

Mökin rapuille paistaa aurinko lämpimästi. Peippo lentää omenapuun oksalle ja alkaa viihdyttävän serenaadin.

Sinivuokot kukkivat. Suljen silmäni ja nostan kasvoni aurinkoa kohti. On kevät.