Kaksi viikkoa on kulunut ja sää on elänyt monta vaihetta. Vesisateesta räntäsateeseen, lauhasta pakkaseen, tyynestä myrskyyn. Luonto on näyttänyt ihmiselle kuka kukin on. Kotikohteeni kiviaidan vieressä on hankkinut ylleen lumisen vaipan, jonka jotenkin kohdetta valitessani unohdin. "Tietä käyden tien on vanki, vapaa vain on umpihanki", opettaa minulle vapauden aakkosia. Kameran lisäksi pitkävartiset saappaat ja lapio pitäisi olla varusteena kohteen kuvaamisessa. Niinpä oikaisin mutkat suoriksi ja kuvasin kohteen hieman eri suunnasta.


Pikkukuva on otettu eilen, taustakuva noin viikko sitten illan hämyssä. Mökkikohteen kuva ilmestyy heti kun saan sen, eli liitän kuvan kirjoitukseen myöhemmin.

Lisäys postaukseen 17.2.2012. Omenapuiden alla vallitsee ns. mökkihiljaiselo. Olli Orava on loikkinut puiden juurella. Tiina Talitintti ja Paavo Punatulkku kisailivat kilpaa auringonkukansiemenistä.


Pakkanen puraisi poskia -11 asteen voimalla. No ei se pakkanen olisi oikeastaan miltään tuntunut, mutta tuuli kirvoitti silmät vuotamaan solkenaan. Se pakottii kääriytymään toppaan ja villaan. Ainoastaan metsän suojassa olo lämpeni ja askel vapautui. Kuinka kylmää onkaan Lapissa tunturilla?


Viime viikolla satoi kahtena päivänä peräkkäin suuria lumihahtuvia taivaalta. Ne putosivat ropisten vaatteilleni. Tunnelma oli kuin Liisalla ihmemaassa.


Nyt on niin paljon lunta, että voi hiihtää tai laskea mäkeä.


Metsäpolulla voi kohdata mielikuvitusketun tai,


Kuvittelija opetteli uutena vuotena kuvaamaan ilotulitusta parvekkeelta. Tässä hommassa olisi ajoitus poikaa.  Iloista kampailua toivottelen koko vuosikampaperheelle!


Täällä on lisää vuosikampoja.