Vähemmän on enemmän joulun valmistamisessakin.

"Mistä tuntee joulun, sen kertoa voin sanoin tuhansin."

Lapsen tullessa kotiin vanhempiaan tapaamaan, ovat viikonloppusuunnitelmat usein ylimitoitettuja.
Pitäisi käydä mökillä, käydäänkö siellä?
Juu ehdottomasti.
Leivotaanko pipareita?
Joo leivotaan vaan.
Tehdäänkö joulupalloja koristeeksi?
Tehdään, osaankohan minä? Osaat tietysti, minä opetan.
Kun ohjelmaa on paljon ja puhuttavaa vielä enemmän, suunnitelmat muuttuvat realiteettien myötä. No, mökillä kuitenkin käytiin ja ehdittiin nähdä koskeloiden lähtö etelään. Mistähän linnut tietävät talven tulon? Seuraavana päivänä alkoi sataa lunta. Lumen ihmettä ihasteltiin. Se leijui ja kieppui maahan iloisesti ja jätti jälkeensä valkean hunnun.

Itsenäisyysajatuksia;

Kummallista miten päivät on lähteneet lentämään? Onko siitä jo viikko aikaa, kun viimeksi näpyttelin ajatusmattoani sanoiksi. Olen antanut kertoa itselleni, että kiirettä minulla ei ole. Työssäollessani toisinaan minua nyppi kiireestä puhuminen. Jos kiireestä ehtii puhua, onko kiire silloin todellista? Olkoon tämä nyt vaikka itsenäisyyspäivän jälkeinen kannanotto ja kertokoon se itsenäisen minäni tunteista.
Minulle itsenäinen Suomi merkitsee paljon. Se millä hinnalla se on ansaittu. Nostan mieleni kuvissa siniristilipun salkoon ja laulan Finlandiaa. Ja muistan isääni. Kun illalla paistoin lettuja aloin kuulla isän tarinointia, miltä sodan jälkeen ensimmäiset ohrajauhoista tehdyt letut maistuivat. Kiitos isä lämpöisistä muistoista!

Joulukorttien kirjoittamista

Osoitteet, postimerkit, kortit, ja virkeä mieli innoittajana suunnistan määrätietoisesti valon ääreen. Runot jäi kirjoittamatta. Sillä jostain syystä osoitteiden kanssa puuhastelu vei minusta terän ja runosuoni onnahteli pahasti. Onhan Sarkia.
" Oi lapsuuden joulu, vielä sun juhlaas salaa..."

Ja pipareitakin leivottiin, tottakai. Maku on hyvä, mutta muotoseikat taisivat hieman kärsiä ruokokidesokerin käytöstä. Ensin piparit nousivat ja sitten ne laskivat, mustuivatkin ja pinta jäi vähän rouheiseksi, mutta eikös rouheinen struktuuri piparinkin pinnalla ole nyt se juttu?

Porosta tuli paksujalkainen, mutta nopeasti se kiiti ääntä kohti.

Tänään kokosin piparkakkutalon. Pari poltettua sormenpäätä ei ole iso hinta tästä uurastuksesta.

Aina haastoi minut kirjoittamaan toiveeni joulupukille, mutta huomaan taitojeni ilmiselvästi ruostuneen . Lapsena se oli helpompaa, kirjoitti vaan yhteen pötköön toiveet unelmatavaroista. Nämä paketittomat lahjatoiveet ovat saaneet ajatteluni vinhaan vauhtiin. Makoilen sohvalla ja seuraan ikkunan takana olevaa kuusiaitaaa. Ihmeekseni huomaan siinä sydämen. Katson tarkemmin ja toden totta sydän siellä vilkkuu. Nousen ja haen kameran, nyt aion kuvata näkemäni sydämen. Mutta ulos päästyäni sydän on kadonnut. Sisällä taas huomaan, se on jälleen ilmestynyt kuusen oksalle..Sydän näkyy vain sohvalla makoilijan silmiin. Niinpä kuvaan sen sisältä.

Näin luminen sydän alkaa puhua minulle: Onko sinun sydämesi jäässä?

Hyvä joulupukki puhalla sydämeeni rakkauden lämpöä ja iloa ja anna minulle näkevät silmät ja kuulevat korvat pyytää Kaanon kuvittelija!

Jos haluat jatkaa haastetta voit napata haasteen tästä.

 

Täällä on lisää joulunodotuspostauksia!