Kuvittelija on ollut niin keväisissä tunnelmissa. Ei tunnu haittaavan vaikka 'kylmä pohjoinen puhuu' ja villasukkakelit jatkuvat. Yksi syy ilooni on ollut tässä. Olen ainakin kahdessa blogissa törmännyt viinirypäleiden kasvattajaan ja jo ajatuksestakin vihertynyt. Nyt nappasi, sain valita nimipäivälahjakseni mieleiseni kukan. Niinpä kainalooni ilmestyi Zilga-rypäle ja olen ollut syystä ylpeä. Käyn päivittäin puhelemassa Zilgalleni kauniita asioita. Ja se hymyilee minulle ja heiluttelee lehtiään.

'Puutarhuri' seuraa rauhallisen oloisena iloani ja kysyy: pitäisikö alkaa kerätä pulloja viiniä varten?

Kasvihuone odottaa tomaattejaan ja kuvittelija odottaa yöpakkasten loppumista. Tomaatit  odottavat pääsyä muhevaan multaan johon on sekoitettu aimo annos hevosen palanutta lantaa. Mutta ruusupenkki ei enää odota. Se on saanut ruusunsa ja lannoitteensa. Alakuvassa arovuokko on työntynyt esiin pihalaattojen puristuksesta. Mikähän kumma siinäkin on, että vuokot eivät kukkapenkissä viihdy? Mutta laatoitetun pihan ahtaat välit houkuttelevat ne kasvamaan ja kukkimaan, kerran toisensa jälkeen. Raparperi on alkanut silittää lehtiään. Sen poimuileva lehti on kiehtovan näköinen.

Huomenna kuvittelija viettää nimipäiväänsä, syö munkkeja ja juo simaa, sekä puristaa rystyset punaisina ilmapalloaan.

Pienestä on lapsen mieli hyvä, sanoi äitini aikoinaan.

Kevätkampatyttö on seurannut silmät sikkuralla Katen ja Williamin häitä. Hän pukeutui parhaimpiinsa ja rykäisten aloitti:

Mä kiireelle korkean vuoren
nyt astelen raikkaassa tuuless';
mun toivoni aamusen koin,
mun kultani kohtaan siellä,
    kosk' mennyt on yö,
kosk' kimmeltää kesäinen aamu
ja linnut ne laulelee.
 
/Aleksis Kivi

Hyvää vappua!

 

 

Täällä lisää kevätkampakuvia.