Vuorossa on kuukauden ensimmäisen lauantain vakiokuva. Sitten edellisen kuvan on paljon tapahtunut. Jäät ovat sulaneet puikoiksi ja kadonneet. Tulvavesi on noussut ja laskenut. Aurinko paistaa korkealta ja tuo kuvajaisissaan pilvet veden pinnalle väreilemään.

Kirjosieppokin saapui ihmettelemään mökkielon kummallisuuksia. Tässä omenapuussa on aiemmin ollut erilainen yksiö. Katon kaltevuus on ennallaan, mutta jokin tässä mallissa mättää. Uskaltaisiko kokeilla? Mitähän rouva siihen sanoo? Makuasiat ovat enemmän hänen alaansa.

 

Ainakaan tikka ei pysty nokkimaan tätä seinää. Kovalta ja liukkaalta tuntuu. Ja mikä on tuo mustan laatikon kanssa touhuava nainen tuolla verhon takana? Parempi katsoa kuin katua.

Jokakeväinen sirkutus täyttää ilman. Kuvailijakin kulkee reippaammin kameransa kanssa. Ja yllättää rannan rakastavaiset,

Kymmenen astettä lampöä ja liikkumaton vesi. Kun katseet kohdistuvat samaan suuntaan, on elämä pelkää onnea ja auvoa.

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille! Toivottaa keväästä, lämmöstä ja valosta nauttiva Kaanon!

 

Lisää kevätkampapostauksia täällä.