Sanalaskuilla ja vanhan kansan viisauksilla kasvatettu voi kokea niiden ihmeellisen voiman joskus jopa keskellä arkea. On tavallinen lauantaipäivä. Auto hyrisee unettavasti ja tuntuu, että se tuntee jo mäet ja mutkat, eli reitin mökille, tai oikeammin sen ajaja. Nämä on niitä päiviä jolloin hiljaisuus on palkitsevaa. Molemmat plaraavat läpi ajatustensa mattoa, siksipä miltei hätkähdän kun naskartelija äkisti sanoo; Ota kamera esille. Teen työtä käskettyä ja kysäisen, otanko vielä linssinsuojuksenkin pois päältä? Ota vaan kuuluu vastaus.
Kaikki kuvaajat tietävät, että luonnossa liikkuvia ja asuvia eläimiä, ei noin vaan voi houkutella paikalle. Niiden näkeminen ja kuvaaminen on harrastelijallekin aina onnenkantamoinen.

Niinpä miltei nauran, kun poistan kamerasta linssin suojuksen, samalla auto tekee jyrkän mutkan mökkitiellä.




Ja äkkiä ne soisovat edessämme keskellä tietä, äiti ja pikkuinen bambi. Siinä me tuijotamme hetken toisiamme ja tunnen eläväni keskellä Walt Disneyn elokuvaa.




Kamera laulaa tik tik tik....



Äkkiä äiti havahtuu ja astuu metsän pimentoon.



Bambi-lapsi jää vielä hetkeksi katsomaan, kunnes seuraa äitiään metsän uumeniin. Miten monta ihmeellistä asiaa maailmassa onkaan? Tänään tämä kohtaaminen pitää hymyn huulilla kauan. Oliko naskartelijalla ennakkoaavistus? Ei ollut, hän vastaa, ajattelin vaan helpottaa sinun blogistin päivääsi.



Ihanaa sunnuntai-iltapäivää kaikille blogini vierailijoille!